sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Arvot, tavoitteet, sitkeys

Olen seurannut mielenkiinnolla Iltasanomien palstalla kirjoittavan puolimaratonille treenaajan Sannika Michelsonin juoksublogia. http://blogit.iltasanomat.fi/tuulipuku/ Hän kuvaa hauskasti juoksemisen iloja ja tuskia sekä sitä mielenmuokkausta, jota vaativan juoksutavoitteen saavuttaminen vaatii. Viime aikojen kirjoituksista mieleeni jäi sitkeyden ajatus. Silloinkin kun ei haluttaisi lähteä lenkille, kannattaa lähteä. Mitään tavoitetta ei saavuta, ellei kestä myös vaikeita hetkiä. On turvauduttava sitkeyden hyveeseen, kun tunteet marisevat tavoitteellista työskentelyä vastaan.

Olen viime aikoina tutustunut kiinnostavaan terapiasuuntaukseen, hyväksymis-omistautumisterapiaan. Aiheesta kirjoittaa selkeästi ja innostavasti mm. työpsykologi Arto Pietikäinen kirjassaan Joustava mieli. https://sites.google.com/site/joustavamieli/ Tämän suuntauksen näkökulma ihmismieleen on sukua vanhalle kunnon sitkeydelle. Tosin siinä ei varsinaisesti pusketa omia yllykkeitä vastaan. Ajatus on kuin judossa tai painissa: käytä vastustajan liike hyväksesi myötäämällä sitä. Oma ikäväkin tunne otetaan avosylin vastaan – mutta samalla viedään siltä voima ”määrätä”.

Ajatus on, että jos pystymme rauhassa kohtaamaan vaikeat tunteemme, ne eivät yllätä meitä ja sysää meitä tavoitteestamme. Jos hyväksymme mielessämme tungeksivat tuntemukset ja pakottavalta tuntuvat tarpeet (juosta jääkaapille? heittäytyä sohvalle? vajota itsesääliin? syventyä moittimaan itseään?), voimme myös etäännyttää varsinaisen toimintamme niistä. Voimme toimia arvojemme mukaisesti, vaikka ei tuntuisi kivalta – tai yhtään miltään.

Yksinkertaista? Ongelma on vain tämä: mitkä ovat tavoitteita, joiden eteen olisin valmis ponnistelemaan, sitkeyttä harjoitellen? Kuinka monta tällaista tavoitetta voi ylipäänsä olla? Olen tänä keväänä yrittänyt perustyöni ohella oppia itselleni uuden ammatin ja samalla luoda suunnitelmaa siitä, miten minusta voisi tulla yrittäjä. Samalla olen yrittänyt rakentaa itselleni systemaattisesti terveellisempää elämäntapaa. Jossain vaiheessa huomasin, etten pysty viemään läpi kolmea näin isoa oppimisprosessia yhtä aikaa. Luovuin yhdestä, arvatkaa mistä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti