sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Stand by me

Eräs lääkäriystäväni kertoi käytännöstä sairaalansa sydänleikkauksissa. Jos leikkausta tekevän erikoistuvan lääkärin työskentelyssä tulee vaikeuksia, hän pyytää sairaanhoitajaa hakemaan vanhemman lääkärin paikalle lausumalla ykskantaan ”hakekaa Kaisa” (Kaisa on keksitty nimi). Tämä tulee ja tarkistaa tilanteen, vaihtaa sanaa sanomatta leikkausvaatteet päälle ja asettuu leikkaavan nuoremman lääkärin rinnalle seuraamaan tilannetta. Kaisan tyyni läsnäolo rauhoittaa leikkaavaa lääkäriä, joka saa tarvittaessa myös ohjeita. Vanhempi lääkäri keskittyy siihen, että tilanne saadaan eteenpäin.

Ajatus eleettömästä, syyttelemättömästä rinnalle asettumisesta ja sen edellyttämästä molemminpuolisesta kunnioituksesta on koskettava. Tietenkin kyse on siitä, ettei leikkaava lääkäri saa hätääntyä, jottei potilaan tila vaarannu. Lääkärien ja hoitajien koordinoidun yhteistyön päämäärä on potilaan hoitaminen ja luottamuksen säilyttäminen koko hoitoyhteisöä kohtaan. 

Mikä hitsaa työyhteisöt yhteen, yhteisen päämäärän ympärille? Jäin miettimään, miten usein työyhteisöissä osataan ongelmatilanteissa asettua rauhallisesti rinnalle. Arvaamattomat tilanteet voivat saada varsin toisenlaisiakin reaktioita aikaan: syyttelyä, purkauksia, kuoreen vetäytymistä, vastuun pallottelua. Monissa työyhteisöissä yhteinen tavoite on hukassa. Aina ei ole selvää sekään, kuka on tuen tarpeessa ja kenen läsnäolo toisi kenellekin turvallisuutta.

Voimakkaat tunteet ovat osa työtä ja työssä oppimista. Ongelmatilanteissa hermostuminen, syyllistyminen ja ahdistuminen vaikuttavat ratkaisuihimme. Olisi hyvä, jos olisi tapoja huolehtia siitä, että pikaistuksissamme emme vie asioita väärään suuntaan. Rauhallinen rinnalle asettuminen on kaikkia osapuolia kunnioittava tapa.

Olen omassa kouluttajan työssäni kokenut, että mikään ei ole kehittänyt ammattitaitoani niin kuin kollegan tuki ja läsnäolo yhdessä opettaessa. Kun yksin-luokan-edessä -mallista on kerran luopunut (ja lakannut kokemasta, että opettaminen on performanssi, jota ei tohdi kollegoille esittää) ei paluuta entiseen ole.

Ammatillisuus ei merkitse virheettömyyttä vaan taitoa virheiden käsittelyssä. Hyvän työyhteisönkin paljastaa parhaiten se, miten ongelmat käsitellään. Ongelmissa ja ristiriidoissa on työn ja oppimisen tutkijoiden mukaan myös kehityksen siemen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti