sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Pieni ja hento ote

Kuvasin aiemmin sitä, miten lenkillä käyminen on jäänyt sivuun, koska elämässä on meneillään muutama pitkäkestoinen energiaa vievä hanke. Harhani on, että olisi jotenkin keskeytyksettä säilytettävä tämä asia mielen päällä ja ”näpeissä”. Sen vuoksi ei malta irrota ja tehdä muuta. Lopputulos on, ettei sitten lenkkeile mutta ei myöskään yhtään enempää tule edistäneeksi sitä tärkeätä ”isoa asiaa”.

Näin käy joskus myös silloin, kun kirjoitustyö on tekeillä: se vie energian niistäkin hetkistä, kun asiaa ei ollenkaan edistä.

Prokrastinaation tarkoitus onkin usein vain huijata itsensä väkisin tilaan, jossa ei ole vaihtoehtoja: on deadlinen takia tehtävä kiireellä, ponnistettava ja ”heittäydyttävä”. Tällä tavalla asioita saa kyllä tehdyksi, ja nettoaika voi olla yllättävän lyhyt. Hintana on kuitenkin usein väsymys (kun piti tehdä yötä myöten), huono omatunto (kun jätti terveelliset ja järkevät asiat tekemättä ja sotki elämänrytminsä) ja harmi (”miksi en osaa organisoida aikataulujani”).

Kyse ei edes ole aikatauluista. Osaan kyllä käyttää kalenteria... Kyse on pikemminkin siitä, että kerta toisensa jälkeen kuvittelen tarvitsevani sen pohjia-myöten-apinan-raivolla-uppoutuen -mielentilan tärkeisiin asioihin.

Monet kirjoittamisen oppaat tai opastajat, jotka tuntevat prokrastinaatio-ongelman, suosittelevat pieniä askelia. Katso esimerkiksi Kimmo Svinhufvudin Kokonaisvaltainen kirjoittaminen -blogia:

http://www.kokonaisvaltainenkirjoittaminen.fi/2010/05/31/teoriaa-tomaatista/comment-page-1/#comment-252

Kirjoittamiseen (tai muuhun ponnisteluun) ei aina tarvita ”rannatonta” olotilaa, jossa on aikaa ja hiljaisuutta edessä ja takana. Pienen aikataskunkin voi käyttää. Ei tarvitse olla syvän inspiraation vallassa.

Metsäpolulta toin siis mukanani ajatuksen: työtä ja tärkeitä hankkeita voi tehdä kevyesti. En tarkoita työn jälkeä, vaan asennetta. Kohtuudella.

Päivän zen-ajatus:

Jokaisessa päivässä pitää olla työn lisäksi lepoa, kehon ja mielen ravintoa, kehon ja mielen liikettä. Niin merkittävää deadlinea tai hanketta ei olekaan, että yhtään päivää kannattaisi runnoa ilman näitä elintärkeitä asioita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti