sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

When in doubt - leave it (and go) out

Tein tänään remonttia kotonani, tarkemmin sanottuna maalasin vanhoja keittiön kaapinovia. Urakkaan kuului monenlaista hommaa ja vaihetta. Olin tehnyt hiukan omintakeisia sisustusratkaisuja, joiden tarkoitus oli paitsi säilyttää tyyli riittävän lähellä asunnon rakentamisajankohtaa, myös säästää rahaa.

Ideoitteni onnistuminen alkoi epäilyttää kesken matkaa. Tuli se synkkä hetki, joka joskus iskee keskellä pitkää taivalta: tästä ei tule mitään, tätä on liian paljon, tämä tulee näyttämään kamalalta, olisi pitänyt niin-ja-niin.

Vanhempani olivat auttamassa minua maalaamisessa ja putkiremontin jälkeisessä siivouksessa. Kummatkin taisivat havaita mielialani tipahtamisen. Tuijottelin kaapinovia kulmat kurtussa ja huokailin kädet puuskassa.

Isäni totesi, että nytpä olisi aika pitää tauko. Lähdettiin syömään, istuttiin rauhassa pitkään, hihiteltiin hiukan väsyneinä. Kävimme rautakaupassa hakemassa lisää maalia ja teloja ja pohtimassa ruuviasioita myyjän kanssa.

Kun sitten palasimme takaisin urakan ääreen, katastrofitunnelmani oli ohitettu. Havaitsin että kaapeista tulee ihan hyvät, että toinen maalikerros on helppo juttu ja jopa kokeeksi ostamani ruuvi, joilla hankkimani uudet kahvat oli tarkoitus kiinnittää, oli JUURI oikeanlainen. Loppuillan tela heilui ja ylistin raikuen huonekalumaalin mainioita ominaisuuksia.

Olin jälkikäteen huvittunut, miten lyhyessä ajassa sitä voi siirtyä epätoivon tunnelmista riemukkaaseen optimismiin, reippauteen ja flowtilaan. - Olin antanut väsymykselle vallan ja vähäksi aikaa unohtanut minne ollaan menossa. Oikea lääke oli - ei alkaa visioida lopputulosta - vaan yksinkertaisesti tankata ja levätä. Jo se helpotti, että tulimme hetkeksi työmaalta pois ja naureskelimme ihan muita asioita. Helpotti myös saada yksi pieni myönteinen kokemus (OIKEA RUUVI!)...

Ajattelin pitkin päivää, miten käsittämättömän vaikeata on joskus tehdä tämä aivan itsestäänselvältä tuntuva siirto: irrota työstä ja mennä tankkaamaan. Lepoa, ravintoa, unta, hupia, oleilua, ystävän seuraa. Irrottaa ote työstä, tärkeästä asiasta jonka kanssa mieli askaroi; irrottaa ajatukset asian ympäriltä ja lakata hetki kannattelemasta sitä. Siirtyä toiseen paikkaan ja olotilaan.


-- Tämän kevään ajan olen kannatellut mielessäni paria isohkoa asiaa, jotka ovat lievästi stressanneet minua. Sen myötä huomaan lenkkeilyn jääneen parin kolmen viikon ajalla kokonaan. Niin kauan kuin ISO ja TÄRKEÄ asia on elämässäni meneillään, minun pitää muka ikään kuin koko ajan kannatella sitä, pyöriä sen äärellä (mikä tarkoittaa yleensä läppärin äärellä). Jos vetäydyn ajatusten ja koneen äärestä pois, ja käyn lenkillä, minun keskittymiseni muka katkeaa siihen.

Tämä on tietenkin täyttä pötyä, mutta näin sitä joskus toimii. Samalla logiikalla jättää käymättä lounaalla, koska ei muka ehdi tai halua katkaista keskittymistä.

Yksi suosikkiblogeistani Zen Habits muistutteli taannoin, mitkä ovat 11 tapaa olla tulematta työnarkomaaniksi. http://zenhabits.net/workaholic/

Listalla ovat mm. "nuku tarpeeksi" ja "syö kunnon ruokaa".


-- Zen-ajatus itselleni on viime aikoina ollut seuraava (-- olisi kyllä auttanut tänäänkin jos olisin muistanut sen!)


Älä hermostu. Mieti hetki. ONKO se niin - vai tuntuuko vaan siltä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti