maanantai 23. elokuuta 2010

Tykkään!

Lisäsin blogiini "tykkäämisnapin". Hieman varauksella; tykkääminen on kuitenkin sanana kärsinyt melkoisen inflaation facebookin sun muiden sosiaalisten medioiden myötä. Silti toivon, että sen avulla lukijat helpommin näyttäisivät reaktioitaan blogissa. Olen saanut paljon mieltälämmittävää palautetta muita reittejä, mistä kiitokset. Tykkäämisen näyttäminen itse blogisivulla jättäisi myös lukijoista enemmän jälkiä.

Keskusteluanalyysin termein "tykkään"-painallus facebookissa olisi eräänlainen toisen position vuoro eli "jälkijäsen"; tyypittynyt vastaus toiminnolle, jota se seuraa. Etujäsen voi tässä tapauksessa olla aika monenlainen. "Tykkään" voi puolestaan olla arvostamista, myötäelämistä, diggailemista, huvittumista, mukaan liittymistä - mitä milloinkin. Kätevä moneen käyttöön, samalla usein varsin hankala. Monesti joutuukin selittämään, mihin tykkääminen kohdistuu, ja mistä taas ei tykkää. En tykkää vastoinkäymisistäsi, mutta tykkään siitä että yrität niistä urheasti selvitä jne.

Joissain sosiaalisen median kritiikeissä muistelen törmänneeni ajatukseen, että "tykkäily" latistaa keskustelua. Kun tykkäilee sinne tänne pitkin päivää, ei argumentoi kovin perusteellisesti tai käsittele sitoumuksiaan kovin suurella painavuudella. (Miksi aina pitäisikään?)

Tykkäämisessä on kuitenkin toinenkin puoli. "Tykkään" on joka tapauksessa vuorovaikutusta; sosiaalista toimintaa. En erottelisi aitoa ja epäaitoa tässä yhteydessä. Se on jonkinlainen myönteinen vuoro. Sellainen "no olipa toikin kiva juttu" -tyyppinen, kuin hymähdys. Tai joskus todella leveä hymy.

Lenkkeilin tässä eräänä iltana Pyynikillä - nuoripari talutti pörheäkarvaista kissaa. Tai "talutti": kissa kyyristeli pelokkaana pusikossa kun sauvoin ohi. Kun lähestyin heitä, vaihdoimme ensin muutamia katseita, ohittaessani vaihdoimme selkeät hymyt. Katseet olivat sellaiset, joista tiesin että "kohta vaihdamme hymyjä keskenämme". Hymyjen tullen tiesin, että "nyt me pienen hetken kommunikoimme tästä liikuttavasta kissasta ja koomisesta kissantalutustilanteesta ja siitä kontrastista, jonka piiloutunut kissa ja meluisa sauvakävelijä luovat".

Ajattelin, että ihminen osaa tämmöistä: koordinoida katseita ja hymyjä tällä tavalla.  Ajattelin että TYKKÄÄN.

Jos "tykkää" monta kertaa päivässä, se joskus tuntuu samalta kuin tuollainen ohimenevä hymy. Facebookista tulee mukava olo ehkä siksi, että se sisältää päivän mittaan monia pieniä arvostuksen ja liittymisen ilmauksia.Vaikka ne ovat pieniä, ne silti jotenkin vaikuttavat. Samaan tapaan kuin ohikulkijan hymy tai työkaverin iloinen tai myötäelävä sana.

2 kommenttia:

  1. http://www.kokonaisvaltainenkirjoittaminen.fi/2013/03/25/sosiaalinen-media-ja-sivelyt/

    tässä asiaa sosiaalisesta mediasta "sivelemisenä". Tykkään!

    VastaaPoista
  2. Tykkään! Ja sit vois share-napin tilalla olla nappi lykkään.

    VastaaPoista