torstai 27. tammikuuta 2011

Muutettavat muuttaen

Kun työskentelee oppimisen ja muutoksen parissa, tulee korostaneeksi oppimista elämän ydinasiana; inhimillisen toiminnan muokkautuvuutta, ihmisen ajatuksen periaatteessa rajatonta taipuvaisuutta. Kun puhutaan asiantuntijuudesta tai oppivista yhteisöistä, korostetaan yksilöiden kykyä itsereflektioon sekä yhteisöjen kykyä (uudelleen)jäsentää toimintansa tavoitteita tai hahmottaa muutostilanteensa toimintansa kohde uudella tavalla, uusien yhteistyökumppanien kanssa.

Tutkijankoulutukseni sain aikanaan alalta, jota voisi kutsua arkielämän sosiologiaksi. Sen piirissä oppii näkemään toisenlaisen näkökulman: sen miten välttämättömiä rutiinit ja kyseenalaistamattomat, hiljaisesti ylläpidetyt oletukset ovat sosiaaliselle toiminnalle. Ilman niitä arkinen jatkuvuuden tunne olisi mahdoton.

On totta, että elämämme ei olisi mahdollista ilman ihmisen kykyä ratkoa aina uudenlaisia ongelmia, muuttaa ajatuksiaan ja merkityksiään ja siten jatkuvasti uudelleentulkita suhdettaan ympäristöönsä ja yhteisöihinsä. On kuitenkin yhtä tärkeätä huomata, että yhteiselämämme ei olisi mahdollista ilman rutinoituneita keinoja, joilla rakennamme maailmastamme tutun, tunnetun, tyypillisen, tavallisen.

Yksilön mahdollisuus kyseenalaistaa jotain ajattelussaan edellyttää, että samalla monet muut asiat pysyvät kyseenalaistamattomina. Tai jos yhteisö joutuu uudelleenjäsentämään toimintansa perusteet yhdellä alueella, monien muiden alueiden täytyy pysyä annettuna. Jos kaikki pallot ovat yhtä aikaa ilmassa, toiminta - tai ajattelu - lakkaa.

torstai 20. tammikuuta 2011

Toisin

Vaihdoin työpaikkaa vuoden vaihteessa. Työn sisältö muuttui jonkin verran, mutta kokemuksellisesti muutos tuntuu järisyttävältä. Miksi niin on?

Työpaikan vaihdos onkin jotain hyvin konkreettista, alkaen siitä että istuu eri näköisessä työhuoneessa, katselee eri ilmansuuntaan, erilaisen käytävän varrella, eri työkaverien keskellä, hakee kahvin eri paikasta, näkee työmatkan varrella eri asioita. Maailma on kerta kaikkiaan laadullisesti erilainen: eri väriskaala, eri äänet, eri tunnelmat, eri rytmit, eri signaalit. Ympärillä säpisee, sihisee ja kolisee aivan erilainen organisaatio.

Ehkä arkikokemuksen voisi ajatella koostuvan miljoonista pienistä havainnoista ja kontakteista, jotka tehdään tietystä pisteestä käsin, suhteessa erilaisiin pintoihin ja linjoihin, joita ympäristö tarjoaa. Kun tarkastelupiste on toinen, maailmakin näyttää aivan toiselta. Myös kokemus itsestä muuttuu. Tai ehkä se "minä" joka siirtyi, ei olekaan enää sama. Eihän soitinkaan soi samalla tavalla eri tiloissa.

Muutos ei tietenkään ollut yllätys, sitähän varten työpaikkaa vaihdetaan, että jokin muuttuisi... Erikoisinta on kuitenkin, että äkkiä näkee mahdollisena asioita, jotka ovat olleet aivan nenän edessä koko ajan, ja jotka olisivat olleet täysin mahdollisia ennenkin. Niitä ei vain ole aikaisemmin voinut nähdä niin. Paikan vaihtaminen tuntuu kokemuksena siltä, kuin olisi saanut uudet aistit tai uudet aivot.

En ole ennen lainkaan pitänyt ajatuksesta, että muutos muutoksen vuoksi tekisi muka ihmiselle hyvää... Mutta ehkä tämä kokemus saa ajattelemaan ihmisen havaintokyvyn olevan lopulta varsin rajallinen ja tilannesidonnainen. Muutos, paikanvaihtaminen - konkreettisesti tai symbolisesti -- voi olla itseisarvoista siksi, ettei jättäisi maailmaansa kapeammaksi kuin sen tarvitsisi olla.