torstai 20. tammikuuta 2011

Toisin

Vaihdoin työpaikkaa vuoden vaihteessa. Työn sisältö muuttui jonkin verran, mutta kokemuksellisesti muutos tuntuu järisyttävältä. Miksi niin on?

Työpaikan vaihdos onkin jotain hyvin konkreettista, alkaen siitä että istuu eri näköisessä työhuoneessa, katselee eri ilmansuuntaan, erilaisen käytävän varrella, eri työkaverien keskellä, hakee kahvin eri paikasta, näkee työmatkan varrella eri asioita. Maailma on kerta kaikkiaan laadullisesti erilainen: eri väriskaala, eri äänet, eri tunnelmat, eri rytmit, eri signaalit. Ympärillä säpisee, sihisee ja kolisee aivan erilainen organisaatio.

Ehkä arkikokemuksen voisi ajatella koostuvan miljoonista pienistä havainnoista ja kontakteista, jotka tehdään tietystä pisteestä käsin, suhteessa erilaisiin pintoihin ja linjoihin, joita ympäristö tarjoaa. Kun tarkastelupiste on toinen, maailmakin näyttää aivan toiselta. Myös kokemus itsestä muuttuu. Tai ehkä se "minä" joka siirtyi, ei olekaan enää sama. Eihän soitinkaan soi samalla tavalla eri tiloissa.

Muutos ei tietenkään ollut yllätys, sitähän varten työpaikkaa vaihdetaan, että jokin muuttuisi... Erikoisinta on kuitenkin, että äkkiä näkee mahdollisena asioita, jotka ovat olleet aivan nenän edessä koko ajan, ja jotka olisivat olleet täysin mahdollisia ennenkin. Niitä ei vain ole aikaisemmin voinut nähdä niin. Paikan vaihtaminen tuntuu kokemuksena siltä, kuin olisi saanut uudet aistit tai uudet aivot.

En ole ennen lainkaan pitänyt ajatuksesta, että muutos muutoksen vuoksi tekisi muka ihmiselle hyvää... Mutta ehkä tämä kokemus saa ajattelemaan ihmisen havaintokyvyn olevan lopulta varsin rajallinen ja tilannesidonnainen. Muutos, paikanvaihtaminen - konkreettisesti tai symbolisesti -- voi olla itseisarvoista siksi, ettei jättäisi maailmaansa kapeammaksi kuin sen tarvitsisi olla.

5 kommenttia:

  1. Pidin erityisesti tämä blogi, olen kokeillut samat asiat vaihtaessa työpäikän ja myöskin kun muutin tänne Suomeen. Muutos koettaan yleensä raskaksi, se on ehkä näin, mutta avarttaa, anta perspektiivia, piristää, inspiroi, innosistaa, kasvattaa ja tuo uusia mahdollisuuksia eteen. MK

    VastaaPoista
  2. hei, kiitos kommentista ja ajatuksen jatkamisesta. Muutos on tosiaan vähän kuin myönteinen kulttuurishokki! :-)

    VastaaPoista
  3. Hei,
    Olen itse vaihtanut työpaikkaa ainakin yhden kerran pelkästään muutoksen vuoksi. Otin ison riskin luopumalla monesta hyvästä tietämättä, löydänkö mitään korvaavaa tilalle. Uskoin, että jämähtää paikalleen ja alkaa degeneroitua, jos jää. Näin jälkeenpäin voin sanoa, että muutos kannatti tehdä, vaikka se oli vaikea. Minulle vahvin kokemus oli uuden oppimisen lisäksi se, että löysin itsestäni uusia puolia ja vahvuuksia, joita en tiennyt olevan. Löysin myös lisääntyneen oppimisen motivaation.

    VastaaPoista
  4. Edellisistä kommenteista tuli mieleeni, että paljon matkustaneilla, monenlaista kokeneilla tai monia organisaatioita nähneillä tuntuu usein olevan tiettyä suhteellisuudentajua. Se tulee varmaankin siitä, että näkee tiettyjen asioiden toistuvan kaikkialla... Mutta ehkä se on seurausta myös siitä, että huomaa, miten omat ajatukset voivat muuttua ja näkökulmat vaihtua, huomaa miten rajallisista aineksista omat ratkaisut ovat nousseet. Oppii olemaan ottamatta itseään haudanvakavasti? - Minusta tuntuu että hätkähdyttävintä muutoksessa on ollut juuri tunnistaa takautuvasti aiemman ympäristön vaikutus omissa ajatuksissa ja näkökulmissa. Laajaksi uskomani näkymä olikin kapea kaistale maisemaa..

    VastaaPoista
  5. Kokemuksista - etenkin kovista - oppii väkisin ja voi oppia enemmänkin, jos on herkkä oppimaan. Mutta uskon, että kokeneenkin on myönnettävä, että asiat näyttävät aina erilaiselta, kun niitä katsoo sisältä päin, kuin jos katsoisi ulkoa. Näkökulma on merkittävä rajaaja ja samalla painotusten määrääjä. Ympäristön vaikutus voi lisäksi olla hyvinkin suuri.

    VastaaPoista