keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Läsnä netissä?

Nettipaasto?

http://www.hyvejohtajuus.fi/4593/informaatiolihavuus-ylensyonti-ja-internet/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+Hyvejohtajuus+%28Hyvejohtajuus%29

Oskari Juurikkala kirjoitti jokin aika sitten Hyvejohtajuus-blogissa internetin käytön rajoittamisesta rinnastaen sen laihduttamiseen tai dieetteihin. Oman netissä oleskelun rajoittaminen vaatii kieltäymystä ja rajoituksia, joita voi olla vaikea asettaa itselle. Keinoksi hän ehdotti muun muassa filttereitä, joiden avulla ei esimerkiksi pääse facebookiin työkoneelta.

Monet painonhallinnan ekspertit esittävät, että dieettien ja kieltäytymisen sijasta pitäisi etsiä tapaa syödä oikein, riittävän usein, ravitsevasti ja nautinnollisesti. Kieltäytymisen ja rajoittamisen sijasta pitäisi keskittyä sellaiseen käyttäytymiseen, jota kannattaa vahvistaa. Ehkäpä nettioleskelua voisi ajatella samalla tavalla. Ei niinkään kysyä, miten hillitä ja rajoittaa netin käyttöään, vaan kysyä millainen netin käyttö lisää jonkin mielekkään asian tekemistä tai jonkin tärkeän asian läsnäoloa elämässä. Siinä sivussa huomaa, mikä nettikäytön muoto ei näin tee.

Mikä luo läsnäoloa

Aloin itse miettiä, millainen toiminta saa minut kokemaan olevani läsnä elämässäni enemmän. Halusin lisätä rauhallista läsnäoloa ja samalla vähentää läsnäolostani kilpailevia kohteita.

Käytän työssä sähköpostia, erilaisia oppimisalustoja, skypeä ja googledocsia. Olen työsyistä mukana myös LinkedInissä. (Se on visuaalisesti niin tylsä, ja sisältää sen verran vähän informaatiota, ettei se juuri ole vaarassa koukuttaa...) Nämä työkalut eivät erityisesti häiritse mieltäni. Osaan myös olla katsomatta sähköposteja, jos minun täytyy keskittyä pidempiä aikoja vaikkapa kirjoittamiseen.

Pidän kirjoittamisesta ja kirjoitetusta vuorovaikutuksesta. Jotkut blogit ovat minulle hyvinkin tärkeitä ja rikastuttavat elämääni. Itsekin haluan siksi blogata. Kirjoittaminen on minulle paitsi vuorovaikutusta, myös intensiivistä läsnäoloa nykyhetkessä. On hienoa, että bloggaaminen on keksitty! Se tekee kirjoittamisen monella tapaa helpommaksi.

Sen sijaan luovuin kokonaan facebookista, parisen vuotta aktiivikäyttäjänä oltuani. Enimmäkseen facebook tosin oli minusta hauska ja hallittava arjen osa. Parhaimmillaan se on mainio tiedon levittämisen kanava ja sosiaalisuuden muoto. Joidenkin kavereiden verbaalisuus ja hauskat postaukset olivat todellisia arkipäivän sulostuttajia. Oli usein myös antoisaa jakaa tunnelmiaan ja saada vastakaikua. Facebookin johdosta
sosiaalisuuteni piiri laajeni laajemmaksi.

Ikävimmillään facebook tuntui visuaaliselta melulta, joka teki mielen levottomaksi ja piti ajatuksissani turhia ärsykkeitä. Olen niitä, jotka koukkuuntuvat helposti, ja oli vaikea olla kurkkimatta sinne. Se oli myös prokrastinointikeino, samoin kuin sähköposti voi olla, jos taistelee vaikkapa tyhjän paperin kammon kanssa.

Kun oikein mietin, läsnäolokysymys auttoi minua huomaamaan, että haluan ylipäänsä karttaa sellaista nettiviestintää, joka on erityisen sirpaleista tai lyhytjänteistä. Twiittaajaa minusta ei siis koskaan tule.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti