maanantai 28. maaliskuuta 2011

Läsnä työssä?

http://blogs.technet.com/b/kohtaamispaikka/archive/2011/02/22/hei-me-tehd-228-228-n-l-228-sn-228-ty-246-t-228.aspx

Microsoftin Suomen porukka on esitellyt julkisuudessa "uutta" tapaa organisoida työtä niin, että ajankäytössä on joustoa, työtä voi tehdä valitsemassaan työpisteessä tai kotona. Lehdissä on esitelty myös työpaikan muokattuja työtiloja. Toimisto sisältää monenlaisia tiloja, joissa voi joko hakeutua toisten seuraan tai vetäytyä rauhaan, ja joissa luovutaan perinteisestä työpöytä- ja tuoli -kalustuksesta.

Blogin kirjoittajat kertovat itse: "Läsnätyö on uusi, joustavampi tietotyön muoto, jossa työntekijä voi olla työssään läsnä antaen täyden työpanoksensa sijainnistaan riippumatta. Läsnätyön mahdollistavat uudet teknologiat sekä yhdessä työpaikalla sovitut pelisäännöt."

En ole keksinyt, miksi tätä kaikkea kuvaamaan on tarvittu uusi termi "läsnätyö". Etätyössä, leikkisissä tai "luovissa" työtiloissa tai työn tilasidonnaisuudesta luopumisessa ei liene enää mitään mullistavaa.

Nojatuoli, fatboy tai sohva ovat kyllä hyviä luku- tai miettimispaikkoja. Läppärin tai muistilehtiön kanssa niistä voi tulla myös jonkinlaisia kirjoituspaikkoja. Tietotyön vaatimat kalusteet eivät siis välttämättä ole työpöytä ja -tuoli. Kun sisustin omaa työnohjaukseen ja tutkimustyöhön tarkoittamaani työhuonetta, toin sinne ensi töikseni nojatuoleja ja sohvan. Huolehdin myös huoneen kodikkuudesta tekstiilein, kynttilöin ja viherkasvein. Ajattelin silloin asiakkaitani, mutta huomasin pian että työskentelen itsekin paremmin kun ympäristö tuntuu viihtyisältä ja omannäköiseltä. Tämän viihtyisyyden eräs oleellinen puoli oli kuitenkin se, että sain olla huoneessa yksin ja siellä kävi vieraita vain kutsustani.

Minua ei houkuttele ajatus hallimaisista, saarekkeita sisältävistä yhteistiloista, jossa "visuaalista melua" on entistä enemmän: kaikenlaista katsetta kiinnittävää, kaikkien näkösällä... Viihtymistäni ei lisäisi se, että tekisin suuremman osan töistäni tilassa, jossa on muita ihmisiä avoinna potentiaaliseen vuorovaikutukseen.

Olen sen sijaan miettinyt sitä, miksi kirjasto voi olla niin hyvä paikka esimerkiksi kirjoittamiseen. Siellä voi jakaa kollektiivisen keskittyneisyyden ja rauhallisen työteliäisyyden tunteen olematta puheissa kenenkään kanssa. Tila on jäsennetty siten että se mahdollistaa ensisijaisesti yksilöiden seurustelun kirjojen kanssa. Hienoa, että jossain voi vielä olla rauhassa jatkuvalta ryhmätyön paineelta.

Kahvila toimii myös yllättävän hyvin monen kirjoittamisympäristönä, kun on tarvis sulkeutua omaan rauhaan. Siinä toisten ihmisten taustalla virtaava elämä ja sosiaalisuus muodostaa taustakohinan, jota vasten oma työskentely sujuu joskus paremmin kuin omassa työhuoneessa.

Idea on kuitenkin näissä molemmissa se, että kukaan ei tule häiritsemään. Microsoftin "läsnätyöpaikassa" tällainenkin tila on - luultavasti käyttäisin sitä ahkerasti.

Koska olen yliopistolainen, olen vuosia saanut mahdollisuuden tehdä etätöitä halutessani kotona. Joustoa työn aikatauluttamiseen on ollut niin paljon kuin olen sitä tarvinnut. Vaihdettuani työpaikkaa olen luopunut kuitenkin tästä joustomahdollisuudesta lähes kokonaan. Teen töitä työpöydän ääressä, mutta en enää tuo töitä kotiin enkä vahingossakaan kiikuta lounastani koneen ääreen. Työn lokeroiminen omalle paikalleen on auttanut huolehtimaan, ettei se valloita kaikkia elämänalueita ja hetkiä. Se on auttanut myös kunnioittamaan aikaa, jonka omistan läheisilleni, itseni ravitsemiselle tai lepäämiselle.

2 kommenttia:

  1. Kiitos Sanna, kun jaat kokemuksiasi ja ajatuksiasi! Edustan itse Microsoftin läsnätyöporukkaa. Mielestäni tärkeintä on keskustelu ja työn pölyttyneiden käytäntöjen tuulettaminen. Yhtä oikeaa tapaa tehdä työtä ei ole. Jokainen löytää oman tapansa, ja näistä puroista kasvaa parhaimmillaan hyvinvoiva suomalainen työelämä.

    Sinä olet selvästi edelläkävijä: teet tietoisia valintoja työtapojesi suhteen. Se on monen meidän tietotyöläisten etuoikeus, kun voimme teknologian avulla tehdä työtä monimuotoisesti. Mutta valitettavasti kuitenkin usein kangistumme kaavoihin, jotka ovat vallinneet jo tehdastyön ajoilta. Joko työpaikoilla ei ole yhteisiä pelisääntöjä tai annamme omien asenteidemme rajoittaa.

    Sanasta läsnätyö täytyy mainita sen verran, että koimme sanan etätyö edustavan liikaa epäluottamuksen kulttuuria sekä olevan aika rajoittunut termi. Etätyön sanana viittaa siihen, että tekijä on etäällä ja työyhteisönsä tavoittamattomissa, jos hän ei ole fyysisesti läsnä ja silmien johdettavissa. Läsnätyö rakentaa mielestämme paremmin luottamusta monimuotoisille työtavoille.

    Hauskinta on, että sanalla leikittely on johtanut oikean keskustelun äärelle.

    Jään mielenkiinnolla seuraamaan lisää havaintojasi työelämästä. Sinulla on siihen kiinnostava tausta.

    Työn ja kevään iloa!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Jaana! Minustakin on tärkeätä että keskustelua aiheesta käydään. Minua on henkilökohtaisesti eniten mietityttänyt työn ja ei-työn rajan hämärtyminen ja sen vuoksi ratkoin omalta osaltani asian noin kuten kuvasin, etätyötä mahdollisimman paljon välttäen. Toinen asia jota olen paljon pohtinut, on erilainen keskittymistä häiritsevä ja kontaktiin houkuttava "visuaalinen melu" jota vastaan joutuu some-ympäristöissä ja tietotyössä joskus taistelemaan. Kolmas mietityttävä asia on se, kenellä ylipäänsä on mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä tekemisen tapaan ja aika-paikka-jäsennyksiin. Ei varmaankaan kaikilla niillä, jotka joustoa kaipaavat.

    Yliopistolaiset ovat aina tehneet työtä ja olleet läsnä joustavasti, kotona tai etänä tai epäkonventionaalisina aikoina :-)
    Yliopistolaisia paljon työnohjanneeena, ja tietenkin myös omasta kokemuksesta, olen törmännyt myös joustavuuden varjopuoliin.

    Jatketaan keskusteluja, seurailen sivujanne edelleen!

    VastaaPoista