keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Käsitätkö yliopistopedagogiikkaa?



Käsitykset toiminnan moottorina?

Yliopisto-oppimisen tutkimuksessa ja yliopistopedagogisessa kehittämisessä yksi kestoteemoista kautta aikain ovat olleet käsitykset oppimisesta ja opettamisesta. Kiinnostus käsityksiin perustuu ajatukseen, että yksilön käsitykset maailmasta ohjaavat hänen toimintaansa ja aikeitaan ja suuntaavat valikoivasti sitä, miten maailma hänelle ilmenee, ts. mitä hän pitää totena tai mahdollisena. Tästä ajatellaan usein seuraavan, että yksilöiden käsityksiä muuttamalla voitaisiin myös muuttaa toimintaa.

Rakentuuko toiminta käsityksistä

Kun asiaa katsotaan arkista toimintaa tutkivan vuorovaikutustutkimuksen näkökulmasta, se näyttää hiukan erilaiselta. Vaikuttaa, että toiminta ei muodostu vain käsityksistä, vaan sosiaalisissa tilanteissa tapahtuvista asioista, ihmisten välisestä tekemisestä. Toiminta rakentuu paitsi yksilöiden aikomuksista ja ”projekteista”, myös ihmisryhmien ja instituutioiden tekemisistä, jatkuvasti muokkautuvasta vuorovaikutuksesta sekä erilaisista toimintaa rajaavista ja mahdollistavista rakenteista. Toiminnassa on aina sekä tietoisesti suuntautunut ja tavoitteellinen puoli että heikosti tiedostettu, sosiaalisesti määrittyvä puoli.

Ihminen voi siis toimia myös vailla käsityksiä – ts. osallistua toimintaan tai tekemiseen, josta hänellä ei ole mitään jäsentynyttä käsitystä. Arjessa huomaa myös usein, että ihmisten julkilausumat käsitykset eivät ole lainkaan johdonmukaisia. Yhdessä tilanteessa käsitys vaikuttaa olevan yhdenlainen, toisessa tilanteessa korostetaankin jotain muuta. Yksilöllä voi olla myös käsitys jostain asiasta, jonka hän voi kysyttäessä esittää, mutta se ei silti vaikuta siihen, miten hän asian suhteen toimii. Hän saattaa olla myös tietämätön tästä epäsuhdasta.

Käsitys ja toiminta - muna vai kana

Käsityksen ja toiminnan suhde onkin monimutkainen asia. Käsitykset eivät välttämättä sijaitse ihmisten päissä "aiheuttamassa tapahtumista".  Käsitystä voidaan ajatella paitsi yksilön ajattelun ulottuvuutena, myös yhteisen tiedon ilmentymänä.

Käsitykset tulevat usein tarpeelliseksi silloin, kun asiat eivät suju tai kun yhteistoiminnan ongelmat vaativat pohtimaan niitä. Usein käsitys tarvitaan ylipäänsä vasta, kun joku kysyy tai kyseenalaistaa sitä. Se toimii silloin selityksen tai selonteon tavoin.

Pedagoginen asiantuntijuus tekemisenä ja käsityksinä

Yliopistopedagogiikka on tiedon alue, joka tutkii ja edistää yliopistossa tapahtuvaa oppimista ja opetusta ja etsii tapoja kehittää yhteisöjen pedagogista asiantuntijuutta. Sen yksi perinteinen kysymys on ollut miettiä, miten yliopisto-opettajien työtä tuetaan pedagogisella koulutuksella. Yksi tapa on ajatella, että opetetaan opettajille laadukkaampia käsityksiä oppimisesta, ja käsitteellisen muutoksen myötä toimintakin muuttuu. Mutta jos käsitykset eivät yksin synnytä toimintaa, asia onkin monimutkaisempi.

Ehkä suurin ongelma yliopisto-opetuksessa ei ole yksittäisen opettajan käsityksissä, vaan yhteisöiltä puuttuvissa jaetuissa käsityksissä. Vaikka sosiaalinen toiminta on hyvinkin mahdollista ilman jaettuja käsityksiä, yhteistoimintaa on vaikea arvioida ja suunnata ilman niitä. Toiminta onnistuu ilman jaettuja käsityksiä, mutta laadukas toiminta ei.

Voidaanko siis ajatella niin päin, että kokeilevan toiminnan kautta voidaan synnyttää uudenlaisia (ja selkeämmin sanallistettavia) yhteisöllisiä käsityksiä? Tai että laadukkaampia käsityksiä kannattelevaa toimintaa rakennetaan tekemällä asioita toisin ja tunnistamalla tekemisen kantamia käsityksiä (malleja, oletuksia tms.)?

Mitä se tarkoittaisi koulutuksen kannalta? Tulisiko koulutuksen keskittyä etsimään ja luomaan tekemisen tapoja, mieluummin kuin ajattelemisen tai mieltämisen tapoja?

2 kommenttia:

  1. Miksi pitäisi valita toinen keskittymiskohde? Minun järkeni sanoo, että pitää viedä molempia rinnan ja vuorovaikutuksessa.

    VastaaPoista
  2. No - koska yksilön ajattelun muutokseen keskittyminen ei tunnu tuottavan tulosta. Tekemiseen ja yhteisen toiminnan muutokseen keskittyminen kyllä muuttaa käsityksiäkin, jonkin verran. Pedagogiikan muutoksen kannalta tähdellistä lienee että konkreettisesti kokeillaan toimia toisin, raivataan esteitä ja yritetään löytää nimenomaan sellaisia yhteisiä käsityksiä joiden varassa voitaisiin toimia.

    VastaaPoista