tiistai 12. huhtikuuta 2011

Matkustaessa oppii

Tapasin hiljattain mielenkiintoisen henkilön, jonka kanssa keskustelin matkustaessamme samaan suuntaan. Hän kertoi työhön, toimeentuloon ja elämänmuotoon liittyvistä ratkaisuistaan. Ne olivat yllätyksellisiä, jännittäviä ja olivat vieneet hänet hyvin erilaisiin ympäristöihin.

Joka kerran kun oli ollut ratkaisun paikka, ratkaisu tuntui syntyneen tyydyttävällä tavalla. Hänestä henki tyytyväisyys elämäänsä. En kerro hänen tarinaansa, koska se ei ole minun kerrottavissani, mutta kerron mitä poimin siitä itselleni ja miksi tunsin rikastuneeni tarinasta.

Minkä täytyy säilyä, mistä ei voi tinkiä?

Usein elämää puntaroidessaan sitä pohtii, mitä täytyy tehdä, jotta asiat pysyvät koossa --  taloudellisesti tai jatkuvuuden tunteen kannalta. Sitä keskittyy säilyttävään, ylläpitävään suuntautumiseen. Etenkin jos on vastuussa perheestä, tai muista ihmisistä työn piirissä, tämä säilyttävä tai kannatteleva ote tulee aivan selkäytimestä. Sitä ajattelee realismina ja vastuunsa kantamisena.

Minkä täytyy muuttua?

Muutokseen sen sijaan usein ajaa tyytymättömyys. Elämää korjataan parempaan suuntaan, jos vain jaksetaan tai kyetään. Kannattelevat ja ylläpitävät asiat saavat usein etusijan, ja muutos onnistuu vain, jos tarpeeksi voimakkaasti haluaa korjata jonkun epäkohdan. Tällaiseen elämänremonttiin menee paljon energiaa ja yleensä pystyy korjaamaan vain yhden asian kerrallaan.

Millaista on hyvä elämä?

Matkatuttavani tapa puhua ratkaisuistaan oli hieman toisenlainen. Hän ei miettinyt niinkään, mitä kaikkea on pakko pitää yllä, tai mikä olisi pielessä. Hän mietti, mitä hyvään elämään kuuluu. Tuttavan tarina oli voimauttava, koska hän oli tarkastellut tätä kysymystä avoimin mielin useita kertoja elämässään. Hän oli myös todennut, että käsitys "hyvästä" voi muuttua elämän varrella monta kertaa ja antanut sen muuttua.

Voisiko keskittyäkin kysymään, millaista on hyvä elämä? Tämä ajattelu ei lähde kiinnipitävästä eikä korjaavastakaan asenteesta. Ajatus on oikeastaan zen-filosofian mukainen: älä rimpuile vaan päästä irti. Katsele tosiasioita silmiin ja tee arvojesi mukaisia valintoja. Tämä voi  kuulostaa viisastelulta, mutta oikeastaan siinä on kyse siitä että laittaa jalat maahan ja alkaa elää.

Mahdollisuuksien elämä?

Toinen asia, josta pidin matkatuttavani tarkastelutavassa, oli keskittyminen mahdollisuuksiin. Usein toimintamahdollisuuksiaan tule tarkastelleeksi sen kautta, kuinka todennäköisesti niistä aukeaa jokin "järkevän" tuntuinen kaista. Tutkimukseen voi satsata (vain) jos sille on mahdollista saada rahoitusta, koulutukseen voi satsata, jos se edistää uraa tai tuo jotain uskottavaa osaamista, idean jalostamiseen voi panostaa, jos on todennäköistä, että sen pohjalta voin kehittää tuotteen jonka joku haluaisi ostaa.

Onhan tämä ajattelu on usein ajankäytön ja resurssien kannalta järkevää. Joskus silti tuntuu, että tällä tavalla kaikki hienot, jännittävät, uteliaisuutta herättävät, pienet tai suuret asiat jäävät tekemättä ja polut seuraamatta.

Joskus sitä tapaa suvereenin, menestyvän ihmisen, joka on (silti) rento, rauhallinen ja pingottamaton. Uskon että silloin taustalta löytyy, kuten matkatuttavaltani, ensinnäkin innostusta, toiseksi ajatus että oma innostus on hyvin tärkeä tienviitta, ja kolmanneksi kysymys, millaisia toimintamahdollisuuksia nykytilanne tarjoaa innostuksen seuraamiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti