keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Mystinen juttu

- Hei Sanna, pitkästä aikaa! Long time nou see! Mitä sulle oikein kuuluu, mitä nykyisin puuhailet? 
- No pääasiassa koulutan ja kehitän erilaisissa yliopistopedagogiikan tehtävissä. Tutkimustyöni on vähän sivuroolissa nyt, ja se palvelee lähinnä tätä yliopistopedagogista kehittämistä. 
(osaaottava ilme ja hiljaisuus)
- Niin, siis tarkoitatko että teet sitä mielelläsi?
- Juu, pidän työstäni tosi paljon. Se on jännittävää!
- No, kunhan se ei vaan vie aikaa tärkeämmiltä asioilta...


Onhan se moneen kertaan todettu, että yliopistotyötä organisoidaan niin, että tutkimustyö on ensisijainen ja keskeinen meritoija. Yliopistouralle myös tullaan nimenomaan tutkimuksen perässä - harva kai lähtee yliopistoon siksi että rakastaa opettamista tai hallintoa. Suhde tutkimukseen rakennetaan ensin, muu tulee sen myötä, jos on tullakseen. Silti kummeksuttaa, että jossain tässä matkan varrella syntyy myös eetos, että ainoa arvokas asia on tutkimus ja että muihin asioihin panostaminen, tai niistä kiinnostuminen, on jotenkin kakkosluokan puuhaa.


- Niin teillä on kuulemma joku koulutusuudistus meneillään. Onko se "osaamisperustaisuus" sinusta hyvä juttu?
- Juu, on.
(epäuskoinen ilme, hiljaisuus)
- Kyllähän opettava yhteisö ja opiskelijat hyötyvät, kun saadaan parempi ote siitä, mitä osaamista opetuksella haetaan. 
- Mutta emme me yliopistolaiset sellaista halua.
- ???
- Jos minä vaikka kirjoitutan esseetä, totta kai haluan että se on hyvin jäsennelty, hyvin argumentoitu tai sen sellaista... Mutta ei kai sitä tarvitse alkaa heille selittää? Se osaaminenhan on, no, sellainen mystinen juttu.



Niinpä niin. Ketä osaamisen mystifioiminen palvelee?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti