torstai 2. kesäkuuta 2011

Vihreällä saarella

Hanna Tuurin kirjat "Irlantilainen aamiainen. Kertomuksia vihreältä saarelta" (Otava, 2009) sekä "Vihreän saaren puutarhoissa" (Otava, 2010) ovat pieni viimeaikainen zen-kokemus.

Mietin mistä zen-fiilis tulee tekstiin. Sekä myönteisiä että kielteisiä asioita havainnoidaan samalla tasaisella äänenpainolla. Teksteissä on työteliään, tyynen onnen vaikutelma ilman siirappimaisuutta. Kertomukset eivät sisällä yllättäviä käänteitä tai dramatiikkaa, mutta ne avaavat sekä Irlannin maiseman että tekijänsä sielunmaiseman.

En ole koskaan ollut mikään viherpeukalo enkä ole oikein osannut jakaa puutarhaihmisten innostusta. Nämä kirjat auttoivat ymmärtämään jotain rakkaudesta puutarhanhoitoon ja kasveihin ja herättivät uteliaisuuteni. Voisin jopa kuvitella käyväni katsomassa jotain puutarhaa tulevana kesänä.

En varmaan edelleenkään osaa haltioitua harvinaisesta kasvista tai puusta. Viehätyn kuitenkin läsnäolon ja avaruuden tunteesta, joka seuraa siitä että ylipäänsä havainnoidaan jotain ja pidetään sitä tarinan arvoisena. Sama vaikutus voisi tulla muustakin havainnoinnista. Minulla on ystävä, joka usein kertoo tekemistään lintuhavainnoista osana arkista asioiden virtaa. Sillä on aina tyynnyttävä ja mieltä avaava vaikutus.

Näissä kirjoissa ei puhuta sanaakaan "tavoitteista". Sen sijaan unelmoidaan. Harvat unelmat täyttyvät, mutta tärkeimmät muodostuvat elämäntavaksi ja niihin kasvetaan kiinni, niistä ponnistetaan kohti valoa kuin kasvi maasta.

2 kommenttia:

  1. On rikastuttavaa kuunnella tai lukea ihmistä, joka havainnoi eri asioita ja eri lailla kuin itse. Minun, maalla syntyneen ja kasvaneen, piti oppia kaupunkilaisemman vaimoni avulla esimerkiksi, kuinka kaunis syksyinen maalaismaisema on.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä havainnosta! Havaitseminen on avain läsnäolemiseen ja elämän eri puolten arvostamiseen. Se lienee avain myös uuden oppimiseen ja maailman avartumiseen. Seuraan mielenkiinnolla mitä esikoiseni havaintomaailmassa tapahtuu kasvinkeruuprojektin myötä. Yläasteen oppilaille on palautettu vanha kunnon kasvinkeruu kesäohjelmaan. Kasvit saa tosin keräämisen ja kuivaamisen sijaan valokuvata. Koneeltamme löytyy ainakin kielo, apila, mustikka ja puolukka. Olen suunnitellut omaa kasvinkeruuprojektiani - ehkä sen tuloksia näkyy täällä blogissa myöhemmin!

    VastaaPoista