torstai 21. heinäkuuta 2011

Downshifting - mikä vaihtuu mihin?


Kesäprojektinani oli miettiä downshifting-ilmiön esittämistä, minua kiinnostaa miten asiaa tarjoillaan ja millaista estetiikkaa siihen kytketään. Keskustelin erään ystävän kanssa aiheesta ja totesin pian, että ehkä ensin olisi kuitenkin hyvä miettiä, mitä ilmiöllä ylipäänsä tarkoitetaan. Tässä pikaisen pengontani tuloksia, toivon että kuva täydentyy:

Downshifting tarkoittaa...?

Olen kuullut termistä ainakin seuraavia suomenkielisiä käännöksiä: "kohtuullistaminen", "leppoistaminen" (argh), joskus vain "hidastaminen". Kulunein termi aiheesta lienee "oravanpyörästä hyppääminen". "Downshift" tarkoittanee kirjaimellisesti vaihteen vaihtamista pienempään, siis esim. autolla ajaessa hidastaessa "vaihdetaan alas".

Termi lienee amerikkalainen 1990-luvun keksintö, mutta talouskasvuun perustuvan yhteiskunnan kritiikkiä ja vaihtoehtoisia arvovalintoja on harrastettu tietenkin kauemmin. Henry Thoreau kokeili metsämökissä asumista ja silloisesta kulutusyhteiskunnasta irrottautumista 1800-luvulla (Walden, 1854). Vapaaehtoinen köyhyys taas on ollut esimerkiksi moniin uskontoihin liittyvä hyve ja mahdollinen elämänmuoto kautta aikojen. 

Kuka downshiftaa
 
Termi kuulostaa siltä, että mennään "ylhäältä alas", valitaan tietoisesti jotain "alempaa", vaikka ylempänäkin voisi olla. Ajetaan hiljempää vaikka kovaakin voisi mennä. Eli termi tuntuu sisältävän tietoisen valinnan ulottuvuuden. Irtisanotuksi joutuminen ei siis ole downshiftaamista. Tosin, joillekin työttömäksi jääminen tai joku muu epäonni tai pettymys saattaa käynnistää prosessin, jossa arvojärjestys menee uusiksi, ja siitä voi sitten seurata downshiftaamista...

Joidenkin mukaan downshifting on elitistinen ja hyväosaisten ilmiö. Vain hyväosaisilla on mahdollisuus tehdä luopumiseen liittyviä valintoja, tai ylipäänsä pohtia ja valikoida elämäntapaansa tällä tavoin. Vain niillä, joilla on tarpeeksi taloudellista ja henkistä pääomaa, on varaa alkaa hellittää tai etsiä vaihtoehtoja. (Ja hyväosaisiksi voidaankin sitten ilmeisesti globaalilta kannalta mieltää kuka tahansa hyvin koulutettu länsimainen ihminen.) Vasta kun on oltu hyväpalkkaisessa työssä, ja saatu hyvinvointiyhteiskunnan palveluina hyvä koulutus, terveydenhuolto ja muu turva, voidaan alkaa kyseenalaistaa työ- ja kulutuskeskeisyyttä.

Tällainen kuva syntyy usein aikakauslehdissäkin: esitellään joku totaalisen täyskäännöksen tehnyt myöhäisen iän elämäntapamuutoksen tekijä, joka muuttaa maalle. Kaikki eivät tosin tee tätä muutosta hyväpalkkaisesta työstä, esim. Kaarina Davis teki rankan tilinpäätöksen sairaanhoitajan työstä ja sen raadollisuudesta ja vaihtoi täysin elämänmuotoa.

Toisaalta esitetään että downshifting olisikin juuri nuorten ilmiö - he eivät halua edes lähteä kisaan eivätkä suostu toimimaan sen ehdoilla. Kts. esim. Wikipedian määritelmä downshiftingistä, jossa esitetään asia näin päin: kritisoidaan ns. oravanpyörää eikä haluta lähteä siihen ollenkaan.

Keskusteluun downshiftingistä osallistuvat siis nuoret, jotka vasta tavoittelevat paikkaa työelämässä ja hahmottavat elämänprojektiaan, tai aikuiset, jotka ovat alkujaankin syystä tai toisesta päätyneet tai valinneet elää palkkatyön tai kulutusyhteiskunnan ulkopuolella tai laitamilla. Asiasta väitelläänkin: voiko downshiftata jos ei ole alkujaankaan ajanut lujaa tai ollut "up"?

Mitä kaikkea downshiftaus voi tarkoittaa

Keskeisimmin termillä tarkoitettaneen menojen tai kulujen tietoista ja vapaaehtoista vähentämistä ja elintason laskemista jonkun muun arvon nimissä. (En tiedä olisiko hoitovapaallekin jääminen downshiftaamista, ehkä??)

Laajemmin se tarkoittaa kasvun ja kulutuskeskeisen yhteiskunnan kritiikkiä ja sen omaa elämää koskevien vaikutusten kriittistä tarkastelua.

Se voidaan liittää myös palkkatyöriippuvuuden kritiikkiin ja riippumattomuuden ihanteeseen, ja joskus painotetaan työn ja vapaa-ajan välisen suhteen uudelleenmäärittelyä sekä uudenlaisia kansalaisuuden ja osallistumisen muotoja työ- ja kulutuskeskeisen kansalaisuuden vaihtoehtona.

Joskus asiaan kytketään maallemuuttoa ja muuta miellyttäväksi koetun elämänmuodon etsintää ja omien unelmien toteuttamista. Downshiftaamiseen liitetään usein juuri elämärytmin hidastamista ja läsnäolon lisäämistä. Tässä mielessä downshiftaamiseen liittyykin paljon oman pään rukkaamista: opetellaan elämään hetkessä eikä aina tulevaisuuden projekteissa.

Käytännössä elämänratkaisuna downshiftaus tarkoittaa myös monien uusien taitojen opettelua: tehdään tai kasvatetaan itse ostamisen sijasta, hankitaan uusia elinkeinoja entisten sijaan. Amerikkalaisessa downshifting-aiheisessa blogikirjoittelussa näkyy vahvasti tämä trendi: downshiftaamiseen liittyy paitsi arvovalintoja, myös valtavasti uuden opettelua ja "elämänremonttiprojektia". Pitää oppia laskemaan menonsa tarkemmin, löytämään säästökohteita, kestämään luopumisen tuskaa, ajattelemaan luovasti ja kekseliäästi, olemaan uudella tavalla käytännöllinen, sietämään sitä että omaa arvostusta ei voi enää ammentaa tutuista asioista...

Jotkut elämäntapamuutoksen tekijät ovatkin löytäneet uuden elantonsa opettamalla muita elämään toisin blogeissaan, kirjoissaan ja koulutuksissaan. Näissä blogeissa on mieltä kiinnittävä, aika voimakas esteettinen ulottuvuus, josta ehkä lisää tuonnempana.

Kaikki edellä lueteltu tarkoittanee joka tapauksessa, että downshiftaaja miettii elämänsä tärkeysjärjestystä ja tekee sen nojalla jotain ratkaisuja ja myös luopuu tietoisesti jostain tai jonkin tavoittelusta.

Mikä selittää downshifting-ilmiötä

Aina on ollut niitä jotka elävät säästeliäästi tai vähään tyytyen, tai joiden elämänmuoto on vähemmän kulutuskeskeinen kuin toisten - mutta miksi se on muotia nyt tai miksi se yleistyy diskurssina? Onko kyse taas kerran suhdannevaihteluista ja taloudellisesta epävarmuudesta, vai isommasta ja pysyvämmästä arvojen muutoksesta? Kun kasvun rajat tulevat vastaan taloudessa, luonnovaroissa tai yksilön psyyken tai kehon kestokyvyssä, alkavatko arvostukset monipuolistua pakon edessä?

4 kommenttia:

  1. Mainiota pohdiskelua! Uskon, että yksi vahva syy tämän termin käyttöön on siinä, että löytyy ns siisti selitys sille, että ei toimikaan kuten ympäristö odottaa. Jos ja kun downshiftaan, minulla ei tarvitse mennä huonosti, vaan teen sen omasta tahdostani.

    Downsihting on hyvä termi, jos sen turvin tulee ryhtyneeksi miettimään, miten elintapojaan voisi muuttaa mielekkäämmäksi ja toimimaan sitten sen mukaan.

    VastaaPoista
  2. Kaipa termin suosio liittyy myös siihen että elämää eletään omana projektina, omien valintojen ilmentymänä. Tuo termi tiivistää jotain ajan henkeen liittyvää: siinä on mukana yksilön halu valita, ja samalla erilaiset rajat ja uhkat joita eri tavalla yksilön valinnoille koetaan.

    Asiasta löytyy kaikenlaista keskustelua, keräsin tähän joitain:

    http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=37&t=&a=8719

    http://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=162839&tstart=0

    http://kohtuudenpuolesta.wordpress.com/mika-ihmeen-downshifting/

    Näitä linkkejä on vaikka kuinka...

    VastaaPoista
  3. Erinomaista pohdiskelua! Miten slow life -liike mielestäsi eroaa downshiftauksesta?
    - Annika

    VastaaPoista
  4. Tervehdys Annika! Olisikohan niin että slow life -liike keskittyy nimenomaan kritisoimaan modernin elämän nopeuden vaatimusta? Eikös liike alkanut "slow foodista", joka oli erään italialaisen vastaisku Mcdonaldsille? Ymmärrän ydinajatuksen niin että tärkeiden asioiden, kuten hyvän ruoan syömisen, ei tarvitse eikä tule tapahtua nopeasti. Arvokkaille asioille tulee suoda aika ja rauha ja niissä tulee voida olla rauhassa läsnä. Varmaan on niin että downshiftaamisessa ja slow lifessa on samoja ilmentymiä, mutta olisiko niissä vaan hieman eri perusargumentti. Toisessa elintason rukkaamiseen liittyvä, toisessa ajankäyttöön. Voisi kuvitella että kumpaakin kautta voi päätyä tekemään samantyyppisiä analyysejä elämästään ja siitä edelleen samansuuntaisia muutoksia. Ja lisäksi nämä molemmat tulevat lähelle myös hyväksyvän läsnäolon ajatuksia, joista ollaan nykyisin kovin kiinnostuneita. Läsnäolon ajatus liittyy uusiin käyttäytymisterapioihin ja mietiskelyinnostuksen viriämiseen... Mitä itse ajattelet näistä?

    Entä voiko slow life myös sisältää jotain luksuksen konnotaatioita, nautiskelua joka on mahdollista vain hyväosaisille ja varakkaille?? Tällaiseenkin keskusteluun törmää usein.

    VastaaPoista