maanantai 11. heinäkuuta 2011

Zen sitä, zen tätä… Mitä hyötyä zenistä?


Mari Käen ja minun vieraskynä-bloggaus läsnäolosta ja tietoisuustaidoista työssä ja ryhmien toiminnassa herätti keskustelua. Kommenteissa mietittiin mm. millainen läsnäolo sopii työkontekstiin, missä kulkee raja tietoisuustaitojen vs. zen-buddhalaisen ajattelun soveltamisessa eri maailmankatsomuksen omaavien ihmisten toimintaan, ja mistä nämä läsnäoloon liittyvät katsomukset ovat ylipäänsä peräisin.

Olen utelias ja kiinnostunut zenistä ja sen harjoittamisesta, mutta en ole buddhalainen enkä koskaan edes käynyt zen-centerissä… luen kaikenlaista. Olen myös opetellut tietoisuustaitoja käytännössä. En ole kiinnostunut minän tyhjenemisestä tai mietiskelylle omistautumisesta omana elämänratkaisunani, enkä sen suosittelemisesta kellekään. Se ei ole ollut syy kiinnostua zen-kirjallisuudesta tai konkreettisista tietoisuustaidoista.

Eniten minua on motivoinut käytännöllisen harjoittamisen idea, joka on toiminut sekä yksilö- että ryhmätasolla ja innostanut jatkamaan havainnointia ja kokeilemista.

Joidenkin zenin harjoittajien mielestä nykyinen mindfulness-muoti-ilmiö tai erilaiset terapeuttien käyttämät tietoisuustaitojen sovellukset sotkevat ”aidon asian”. Toisaalta joku voi ajatella, että terapia- ja työnohjauskäytäntöihin ei tulisi sotkea aineksia, joihin liittyy "maailmasta luopumisen" näkökulma. Työssähän on oltava maailmassa kiinni ja sitouduttava tiettyihin päämääriin. Minää ei voi ruveta tyhjentämään, sitähän pitää käyttää.

On kuitenkin tärkeätä hahmottaa, että sellainen mahdollisuus on olemassa kuin ”tyhjeneminen”, ”poiskääntyminen” tai ”luopuminen”. Tällaista(kin) polkua on ihmisen (tai ihmisten yhdessä) mahdollista kulkea ja joku sen on avannut ennen meitä. Minusta tuntuu, että vaikka vain hyvin harvat elävät aktiivista mietiskelijän (tai vielä harvemmat zen-munkin) elämää, heidän harjoittamisensa auttaa myös muita. Samaan tapaan kuin ihmisyhteisöjä hyödyttää, että joku antautuu tutkimustyölle. Tai joku runoudellaan laajentaa kielen mahdollisuuksia, vaikka vain murto-osa ihmisistä näitä mahdollisuuksia käyttäisi.

Minusta on siis hyvä, että läsnäolon taitoja ja havaitsevan näkökulman harjoittamista etsitään useissa piireissä. Läsnäolon taitoja tai havainnoivaa näkökulmaa esiintyy varmasti myös siellä, missä ei käytetä termejä "zen", "mindfulness" tai "läsnäolon taidot". Uskon, että esimerkiksi kristillinen rukous tai kristillinen mietiskely voivat tuottaa vastaavanlaista olemista. Samoin arvelen, että psykoanalyyttinen, assosioiva puhe oman mielen äärellä voi rakentaa tällaisen olotilan. Kaikki pyrkimykset joissa yritetään hyväksyvästi ja avoimesti kysyä, miten asiat oikein ovat ja millaisia omat havainnot ja tulkinnat asioista ovat, ja erottaa nämä kaksi toisistaan, voivat auttaa tähän suuntaan.

Mutta mitä hyötyä niistä sitten on? Miksi ne auttaisivat työssä?

1) Läsnäolon ja havaitsemisen taidot auttavat tekemään parempia, perustellumpia ja realistisempia valintoja. Toiminta ei siis suinkaan lakkaa, vaikka läsnäoloon opeteltaisiin keskittymään, vaan se voi muuttua sisäistyneemmäksi. Tämä on seurausta siitä, että kyky tehdä havaintoja ja arvioida havaintojen todenperäisyyttä paranee, ja toisaalta kyky sietää tai kannatella erilaisia olotiloja tai tunnetiloja paranee. Tämä siis pätee sekä yksilöön että ryhmään.   

2) Elämään tulee uusia mahdollisuuksia ja väljyyttä, koska havaintokenttä ja henkinen elämä rikastuvat, muuttuvat monisyisemmiksi. Ihmisestä tai ryhmästä voi tulla siis luovempia.

3) Ihmisistä voi tulla hiukan viisaampia, koska rikastunut henkinen elämä ja havainnoivuus yhdistyvät arvojen suuntaamiin ratkaisuihin ja sitkeyteen. Sitkeyden idea liittyy juuri ajatukseen harjoittamisesta. Ei niinkään projekteja, jotka alkavat ja loppuvat, vaan arkista harjoittamista, aina uudelleen, aina alusta. Raivaan tilaa läsnäololle, koska tiedän tai uskon sen arvokkaaksi, ei siksi että se tuntuisi aina hyvältä tai toisi välitöntä palkintoa.  -- Ei onneksi tarvitse olla zen-munkki voidakseen olla kohtuullinen, hyväntahtoinen ja juureva ihminen omassa ympäristössään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti