keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Monipäinen vetäjä

Edellisessä postauksessa mietin, millaista on harjoitella työyhteisössä dialogista, osallistavaa toimintatapaa. Lupasin myös eritellä konkreettisia tapoja, joilla tätä asiaa voi harjoitella ja toteuttaa. Tässä mietteitä monipäisestä vetäjästä. Onko se monsteri vai hyvä renki?

Minulla on useitakin kokemuksia "monipäisestä vetäjästä " eli koulutusvastuun tai ylipäänsä jonkun tilanteen vetovastuun jakamisesta. Tällä hetkellä työyhteisömme käy läpi suurta ja kattavaa uudistusta, jonka tiimoilta on tehty paljon kouluttavaa, fasilitoivaa ja valmentavaa työtä. Olemme tämän uudistuksen tukiryhmässä tietoisesti toimineet niin, että tämäntyyppisten tilanteiden vetovastuuta on jaettu ryhmälle. Joku on aina vetovuorossa, mutta vetovastuu voi jakaantua eri osiin, ja ryhmän jäsenet saavat erilaisia rooleja. Yhdellä meistä on aina myös vuorovaikutuksen laatua tarkkaileva rooli.

Palkitsevia puolia 

- monipäinen vetäjä olennoi moniäänisyyttä ja yhdessä tekemistä, se antaa tälle toimintatavalle "kasvot"

- asiat eivät henkilöidy yhteen ihmiseen eikä kenenkään tarvitse yksin vastaanottaa koulutuksen tai kehittämisen vaikeita puolia

- koulutustilanteessa vetäjätiimin käyttäminen auttaa havainnoimaan ryhmässä tapahtuvia asioita eri puolilta

- jaettu osaaminen: jokainen voi tuoda vahvuutensa ja vahvistaa heikkouksiaan - kenenkään ei tarvitse osata kaikkea. Tämä on yliopistokontekstissa tärkeä viesti: yksilöiden ei tarvitse aina olla niin erinomaisia, riittää kun porukalla saamme asiat kokoon!

- jos vetotehtäviä vaihdellaan, jokainen saa myös harjoitella eri rooleja

- vähentää kuormitusta ja jännittämisestä seuraavia ylitulkintoja (yksin vetäessä tulee helposti ylitulkinneeksi esimerkiksi ryhmän tyytymättömyyttä)

- yhteisen ajattelun hioutuminen, rikastuminen ja jatkuva oppiminen toisilta

- tunne keskinäisestä arvostuksesta, tuttuudesta ja luottamuksesta

Haastavia puolia

- monen hengen vetovastuussa "vetotiimin" työskentelyn suunnittelu edellyttää valtavasti sopimista, neuvottelua, säätämistä ja sähläämistä; se voi olla stressaavaa ja monimutkaista

- vaatii vetäjätiimiltä hyvää oman työnsä organisointia, jotta yhteinen linja hahmottuu ja säilyy, eikä anneta sitä kuvaa, että kukaan ei johda tilannetta

- voi vaikuttaa sekavalta koulutettavista

- joskus voisi olla hyödyksi että jokin asia saisi yhden ihmisen kasvot  - tässä sitä ei tapahdu


Olisi kiva kuulla jatkoa kumpaankin listaan teiltä muilta asiantuntijoilta!

6 kommenttia:

  1. Keskustelussa työkaverin kanssa huomasimme vielä seuraavaa: Haastaviin puoliin voisi lisätä sen, että yksilöä voi tykönänsä kirpaista, kun ei saa loistaa yksin eikä ottaa onnistumista omiin nimiinsä. On kyllä kiva saada jakaa rankat asiat ja töppäykset, mutta ei aina ole yhtä helppoa jakaa kunniaa kiitoksista. Akateemisessa maailmassa olemme tottuneet keräämään pointseja, haluamme olla tekemistemme "authoreita" ja ottaa pisteet ideoistamme. Se on myös oikeutemme toimintaympäristössä, jossa voi edetä vain meritoitumalla henkilökohtaisesti. Kun alamme tehdä asioita jaetusti, joudumme myös joskus tinkimään tavastamme tehdä asioita omaan piikkiimme.

    VastaaPoista
  2. Olen pessimisti tässä asiassa. Myönnän, että toimiva monipäinen johtaminen antaa mainitut hyödyt. Ihmisten raadollisuus taas on syynä siihen, että konseptia ei saa toimimaan. En ole sitä vielä koskaan nähnyt onnistunutta monipäistä johtamista kuin korkeintaan pienen, rajatun hetken. Sitten asia korruptoituu jostakin nurkasta ja pettää nopeasti. Arvelen, että tämä on kuin kommunismi, hieno idea, joka vain ei toimi.

    VastaaPoista
  3. Hei Yksi johtaja! Onkohan jonkin koulutustilanteen vetäminen, valmentaminen t. fasilitointi tiimivoimin (josta tuossa puhun) hiukan eri asia kuin "johtaminen" josta sinä ehkä puhut? - Omat kokemukseni sekä parittain kouluttamisesta että tiimissä toteutetusta fasilitoinnista ovat toistaiseksi hyvät. Millainen ajanjakso mielestäsi on mahdollinen, ennen kuin homma alkaa hajota tai korruptoitua?

    VastaaPoista
  4. Kyllä. Minä ajattelin laajempia juttuja, en yhtä koulutustilanteen toteutusta.
    Ajattelen niin, että lopputuloksesta täytyy jonkun olla vastuussa. Se tarkoittaa, että joku pitää huolta kokonaisuudesta, vaikka tehtäviä ja rooleja vaihdetaankin.
    Yhteisvastuu on omien kokemusteni mukaan vaarassa rakoilla heti, kun homma menee joko oikein hyvin tai huonosti. Muita mahdollisia riskitilanteita on lukematon määrä.

    VastaaPoista
  5. Yhden johtajan kommentit ja Sannan juttu saivat minut miettimään... (Siis vaikka ehkä ajatuksissanne ehkä oli eri asiat, toisella ohjaajan ja kouluttajan roolin monipäistäminen ja toisella jaettu johtajuus, jonka uskon olevan kyllä paljonkin haastavampi kuvio)

    Onko niin, että kun puhumme yhteisöllisemmästä tavasta hoitaa asioita - ohjausta, johtamista tms.- sen pitäisi olla jotenkin täydellisen mahtavaa ollakseen arvokasta? Eli kriteerit onnistumiselle asettuisivat korkeammalle sillon kun kokeilemme jotain, mikä ei ole meille jo ennestään tuttua? Sannan jutussa tuli esiin monipäisyyden hyviä ja huonoja puolia. Molempia voisi varmaan listata lisääkin. Ei siis mikään idylli.

    Varmaankin yksinäisen ohjaajan / kouluttajan roolin hyviä ja huonoja puolia voisi listata samaan tapaan (ja johtajuudenkin) Ei yksin tekeminenkään ole mikään idylli, se rakoilee monessa kohtaa ja tuskin kukaan johtaja / ohjaaja tms. kokee jatkuvasti onnistuvansa. Mutta siinä toimintamallissa haavat saa sitten mennä nuolemaan yksin omaan rauhaansa.

    Mulla on arvaus, että molemmissa toimintatavoissa on puolensa, kummankin onnistumisia ja epäonnistumisia on maailmassa nähty. Itsestäni huomaan, että yksin tekeminen on mulle kuitenkin tutumpaa ja olen ehkä sen kipuihin paremmin siedättynyt.

    VastaaPoista
  6. Mari, hyvä pointti. On varmaan juuri noin - että uuden asian pitäisi olla todella houkuttelevaa että haluaisi vaihtaa sen minkä tuntee - ja mihin liittyviin ongelmiin on oppinut reagoimaan. Jäin myös miettimään, että jaettu vetovastuu useissa tehtävissä on myös resurssikysymys. Ajatellaan että kun yksi tehtävä nakitetaan vain yhdelle ihmiselle, siihen ei kuluteta monen ihmisen työtunteja eli se tehdään "tehokkaammin". Ajan ja vaivan mittaaminen ei kuitenkaan aina toimi ihan näin. Mekin siinä omassa porukassamme jouduimme miettimään uusiksi mikä on tavoitteen kannalta tehokasta tai järkevää. Huomasimme niitä omia reaktioitamme että "olisin hoitanut tämän yksin nopeammin". Mutta se hoitaminen ei olisi ollut samanlaista laadultaan eikä ehkä niin toimivaa tilanteen vaatimuksiin nähden kuin se "jaettu hoitaminen".

    Jaettu vetovastuu on vaikeata mutta mielestäni kiinnostava mahdollisuus. En usko että se edellyttää ihmisluonnon idealisointia (vrt. yhden johtajan viittaus kommunismin kaltaisiin "kaunis idea muttei toimi" -tyyppisiin ideaaleihin), mutta kovasti ajatustyötä ja vahvaa päämäärää kyllä.

    VastaaPoista