torstai 20. lokakuuta 2011

Osallistamista vai edustuksellisuutta?


Mitä osallistaminen tarkoittaa? Sitäkö että kaikkia asioita päätetään mahdollisimman edustuksellisesti?


Pitäisikin oikeastaan kysyä, MIHIN ihmisiä osallistetaan? Ehkä ensin tulee mieleen ajatus, että osallistamme nimenomaan päätöksentekoon. Edustaminen tarkoittaa, että miellämme organisaatioon tai yhteisöön erilaisia "tontteja" tai lokeroita, ja jokaisesta tulee jonkun olla muovaamassa päätöksiä. Eri ääniä kuullaan mutta kaikkia ei voida noudattaa.

Vai osallistetaanko toteuttamiseen? Organisaatiossa pitää paitsi tehdä päätöksiä, myös viedä erilaisia projekteja läpi: tarvitaan työrukkasia. Projekteilla on alku ja loppu ja niiden toteuttamisessa voi olla mukana vain rajallinen määrä väkeä. Asioita voidaan pitää jonkin aikaa neuvoteltavina, avoimina ja työstettävinä, mutta jossain vaiheessa ne on lyötävä lukkoon ja tehtävä valintoja.

Asiantuntijaorganisaatiossa kaikki haluaisivat päättää niistä asioista, jotka mieltävät omikseen. Jokaisella meistä on  töitä ja projekteja, joissa olemme osaavia ja motivoituneita olemaan mukana, ja niitä joista emme suuremmin välitä. Onko osallisuus sitä että saamme valita ne työt, jotka koemme omiksemme? Yliopistoihmisille osallisuus tarkoittaa usein samaa kuin "akateeminen vapaus".

Entä, jos osallisuus liittyykin eniten asioihin, jotka eivät ala ja lopu, vaan niihin, jotka ovat läsnä aina mutta piilevästi?

Se, missä kaikki olemme osallisia, on omien tehtäviemme kytkeytyminen perustehtäviin ja niihin arvoihin joiden nojalla työtä yritämme tehdä. Arvot eivät ala eivätkä lopu. Ne ovat aina läsnä ja ohjaavat toiminnan periaatteita muuttuvissa tilanteissa. Osalliseksi täytyy päästä sellaisista tilanteista, jossa yritetään ymmärtää oman toiminnan ja tekemisten sekä keskeisten arvojen välinen suhde. Jos asiat ovat ennallaan, emme ehkä hahmota tarvitsevamme tällaista keskustelua. Jos asiat ovat muutoksessa, olemme eksyksissä ilman sitä.

Mieleeni tulee kolme tyyppitilannetta, jossa olen havainnut että nimenomaan merkityksiä tutkiva ja arvoja puntaroiva keskustelu on tärkeätä ja muodostaa luontevasti yhteisöllisyyden lähteen.

Näihin tilanteisiin haluaisin ainakin olla ihmisiä osallistamassa!

1) työnohjaus. Työnohjauksessa ollaan irti organisaation jatkuvasta töiden vuosta - mutta erittäin tiiviissä kosketuksessa siihen, "mistä työssämme on kyse". Hahmotetaan omien tai työtoverien tekemisiä ja etsitään niiden suhdetta perustehtävään, keskeisiin päämääriin, arvoihin. Näiden keskustelujen tarve on suuri ja ihmiset kokevat että niiden puuttuminen työn arjesta heikentää hyvinvointia ja tolkullisuuden ja yhteisöllisyyden kokemusta. Toisaalta - kun keskusteluja saa käydä, alkaa myös kokea olevansa yhteisössä. Työnohjausporukat toimivat yhteisöllisyyden hautomoina.

2) Työn muutostilanteet. Muuttuvassa organisaatiossa on joskus aivan pakko tutkia merkityksiä (merkitysneuvotella) ja yrittää tosissaan kysyä, miten eri ihmiset näkevät työn kohteen. Ei siksi että pitäisi päättää tai etsiä konsensus, vaan siksi että jokaisen työntekijän työn tekeminen on riippuvaista siitä, miten hän asiat hahmottaa.

3) Tutustuminen uuteen työtoveriin tai työporukkaan. Joskus syntyy hyvin välitön tunne siitä, että tuon ihmisen kanssa tulen juttuun, kuuluun samaan heimoon, ymmärrämme toisiamme, on kiva tehdä töitä, tästä syntyy jotain hyvää! Tämä kotoisuuden tunne liittyy ilmeisesti juuri samaan ilmiöön: jokin on saanut aikaan keskustelua, jossa on pystytty tunnistamaan yhteinen arvopohja ja jaettu tapa merkityksellistää työtä. Tällainen yhteisö voi joskus syntyä melkein hetkessä - joskus se syntyy ahkerien neuvottelujen ja pohdintojen kautta. On tärkeätä oppia tunnistamaan keinot, jolla tällaista jakamista voi saada aikaan työn arjessa.

Ehkä osallisuus on sellaista toimintaa, jossa voi tulla osaksi yhteisöä tai jossa yhteisö voi syntyä. Ja yhteisö on se, joka hahmottaa jaetun työn kohteen ja osaa käydä sen ympärillä keskusteluja.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti