perjantai 25. marraskuuta 2011

Ohjaus - ympäristö, matka ja tila



Vuoden mittainen yliopistopedagogiikan jatkokurssi päättyi juuri, lopputehtäviä lukiessa on aika hieman tarkastella saldoa. Viimeisen lukukauden tutkimuskohteenamme oli "ohjaus yliopistolla", kaikessa monimuotoisuudessaan. Vanhat konseptit tulivat koetelluiksi ja rikastuivat. Tässä muutamia tiivistettyjä oivalluksia.

Kuka ohjaa?
Kurssin ydinideana on ollut hahmottaa ja rikastaa käsitystä ohjauksen toimijasta: kuka tai mikä taho ohjaa? Realistinen toimintakonsepti edellyttää, että ohjausta tarkastellaan useilla toimijatasoilla ja nähdään niiden kaikkien mahdollisuudet laajasti. Ohjaus siis tapahtuu, ja myös muuttuu ja kehittyy, sekä
- dyadisella (kahdenvälisellä) tasolla;
- työskentelevän ryhmän tasolla; että
- yhteisön tasolla.

Ohjauksen haasteet liittyvät usein siihen, että yksilö kuormittuu, kun yhteisö ei kanna pedagogista vastuuta tai erilaisten ryhmien mahdollisuuksia ei huomata käyttää. Ohjauskoulutuksen tehtävä on kirkastaa näitä tasoja ja antaa opettajille keinoja paikantaa kohtaamiaan ohjauksen ilmiöitä ja ongelmia oikein. Se tuo heille voimavaroja ja auttaa hahmottamaan, mihin suuntaan omat ponnistukset kannattaa suunnata.

Ohjauksen kohde - tuotos vai prosessi?
Kurssin keskeisenä ideana on ollut myös, että ohjauksen kohde on hahmotettava uudella tavalla. Perinteiset ohjauskäytännöt, jotka ovat tutkimustyönkin ytimessä, ovat hioutuneet tuotoksen ohjaamiseen. Ohjauksen keinot ja mahdollisuudet monipuolistuvat kuitenkin huomattavasti, kun ohjauksen kohteeksi voidaan ottaa myös erilaiset työ- ja oppimisprosessit.

Lahjakasta, myötämielistä ja motivoitunutta opiskelijaa on kyllä helppo ohjata asiantuntijakäytännöistä omaksutuilla  työtavoilla, joissa lähinnä hiotaan tuotosta parempaan kuosiin ja debatoidaan substanssiin liittyvien kysymysten ympärillä. Vaikeuksien tai odottamattomien tilanteiden sattuessa tai osaamisen puutteiden paikkailuissa tarvitaan kuitenkin työprosessin ohjaamisen välineitä. Eli välineitä, joilla tehdä työprosesseja näkyväksi, tarttua niihin mallintaen ja tukien ja auttaa opiskelijoita itseään - yksilöinä ja ryhminä - kannattelemaan niitä.

Ohjauksen työkalut
Ohjauksen välineet ovat arkisia keskustelun ja tutkimustyön keinoja; monia vuorovaikutuksen kulussa tehtyjä interventioita, valintoja ja niiden perusteluja. Ohjaus on yhteistä ongelmanratkaisua ja ymmärtämistä, joskus suuria löytöjä, joskus harmaata pakertamista.

Jälleen sain havaita, että opettajilla on ilmiömäinen kyky keksiä ratkaisuja ja "ohjauksellisia interventioita" erilaisiin ongelmatilanteisiin - kunhan ongelma on ensin tunnistettu ohjaukselliseksi. (Eikä esim. vain opiskelijan asenneongelmaksi, resurssiongelmaksi tms.) Eli: on tunnistettu mahdollisuus vaikuttaa asiaan ohjauksen keinoin. Suurin oppimisponnistus ei ohjauskoulutuksessa mielestäni juuri koskaan liitykään "välineiden" oppimiseen, vaan siihen, että opettajan itsereflektio, tai oppivan ryhmän huomio, kiinnittyy oikeaan kysymykseen. Kun ongelma tunnistetaan ohjaukselliseksi, ollaankin jo melkein ratkaisussa kiinni. Kaikki ongelmat eivät tietenkään ole ohjauksellisia - mutta aika monet silti!

Ohjauskoulutuksen ydinmetaforat
Uutta oivallusta liittyi myös sen hahmottamiseen, mitä ohjaajien asiantuntijuuden kehittymiseksi tarvitaan. Mielestäni ohjauskoulutuksen tulee olennoida ohjausta sekä prosessina että toimintaympäristönä. Se mallintaa toimintatapoja, joilla voidaan luoda hyvin toimiva mini-yhteisö. Hyvä ohjauskoulutus mahdollistaa kompleksisten asioiden yhteisen tutkimisen myönteisessä hengessä - mutta samalla epämukavuusalueelle kannustaen. Tällainen yhteisö rakentaa siinä määrin jaetun ymmärryksen yhteisestä tavoitteesta, että kykenee yhteisponnistuksiin, mutta samalla sallii jokaiselle oman henkilökohtaisen kehittymisen tilaa.

Onnistuneen ohjauskoulutuksen edellytysten jäsentämiseksi käytin kolmea metaforaa:

Ympäristö ("environment"): erilaisia rakenteita ja puitteita, joita voidaan sopia ja järjestää - erilaisia "mahdollistajia" jotka toimivat maaperänä prosessin edellyttämälle toiminnalle. Ryhmä usein osittain luo tätä ympäristöä myös itse omilla käytännöillään.
Matka ("journey"): ajallisesti rajattu prosessi, jolla on alku ja loppu ja tietynlainen kulku - katkoksia, siirtymiä, vaiheita ja edistysaskelia. Sille voidaan asettaa eri tyyppisiä tavoitteita ja ryhmän yhteinen aika rytmittyy sen kautta. Tätä matkaa yritetään tietenkin pedagogisesti hallita, mutta se on aina osittain myös ennakoimaton.
Tila ("space"): olo- tai mielentila, kohtaamisen laatu - tämä syntyy ja katoaa ja taas syntyy tilanteisena aikaansaannoksena, aina uudelleen. Ilman oikeaa mielentilaa, olotilaa tai valmiutta, ei "matkasta" tai "ympäristöstä" saada hyötyä.

Lisäsin tämän tila-metaforan sanastooni tänä vuonna. Kurssi  toteutui yliopisto-organisaatiossamme tapahtuvan koulutusuudistuksen kiivaassa tahdissa; oma prosessimme sai koko ajan askelmerkkejä "isosta" prosessista. Siksi tuntui erityisen tarpeelliselta huolehtia, että meillä säilyy oma tila - rauhoittumisen ja läsnäolon mahdollisuus - vaikka ympäristö kutsuisi elämään koko ajan "etukenossa", nokka ja ajatukset alituisesti kohti tulevaisuutta...

Läsnäolon opetteleminen alkoikin tuntua hyvin tärkeältä ohjauksen ydinasialta.

8 kommenttia:

  1. Olen näitä innostavia blogejasi lukiessani ennenkin pohtinut yhtä näkökulmaa, joka mielestäni liittyy ohjaukseen. Se tuli taas mieleen, mutta en oikein osaa kunnolla pukea asiaa sanoiksi. Tarkoitan ohjaajan tarvetta jonkinlaiseen, ajantasalla pysyvään kokonaisnäkemykseen.

    Yritystoiminnassa kutsun sitä strategian tajuksi. Lainasin termin Peter Högin Lumen tajusta. Se on tietoisuutta organisaation kyvyistä ja heikkouksista sekä siitä mitä se on tekememässä ja miten kehittymässä. Kun sitten yhtenään törmätään uhkiin ja mahdollisuuksiin, joilla on strategista merkitystä eli edellä mainittuja asioita muuttavaa potentiaalia, voi heti reagoida oikein tarvitsematta ryhtyä analysointiprosesseihin. Voi siis vetää johtopäätökset heti: emme välitä tästä tai tämä on iso asia, joka otetaan käsiteltäväksi heti tai tämä kiinnostaa, mutta myöhemmin.

    Olennainen osa tätä tajua on, että sitä ei voi täysin jäsentää eikä opettaa. Minulta se ei aikaan ole onnistunut. Kun esimerkiksi johtoryhmä työskentelee pitkään yhdessä, joillekin tämä taju syntyy itsestään joillekin ei millään.

    Onko tässä mitään tuttua?

    VastaaPoista
  2. Hei! Jännä pointti. En ole ihan varma mitä kaikkea "strategia" tarkoittaisi kun ohjataan opinnäytettä - rinnastat ilmeisesti organisaation johtamiseen, joka on tietenkin erilainen toimintaympäristö, vaikka prosessien ohjaamisesta siinäkin lienee kyse. Uskon että myös tutkimustoiminnassa tarvitaan jotain vastaavaa kokonaisuuden tajua, samoin oppimisen ohjaamisessa. Uskon myös, että asiantuntijuuden osana se voi olla myös paljolti intuitiivista luonteeltaan. Siitä en ole varma, onko tutkimustoiminta tai opinnäytteen ohjaus sellaista toimintaa, jossa olisi tärkeätä pystyä tekemään hyvin _nopea_ oikea reagointi.

    VastaaPoista
  3. En tarjoa strategiakäsitettä vaan enemmänkin sitä, että ohjaajalla on oltava hyvä taju homman kokonaisuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Hänhän reagoi kaiken aikaa erilaisiin asioihin. Heikolla kokonaisnäkemyksellä ei huomaa ajoissa, jos jokin asia menee väärään suuntaan tai saattaa ymmärtää väärin, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.

    Uskon kyllä, että kokonaisuuden taju on intuitiivista muuallakin, myös yrityksen johtamisessa. Halusinkin sanoa, että kun sitä ei kaikilla ole, se on asia, joka pitää huomata ja vaikkapa antaa sille nimi.

    VastaaPoista
  4. Hei, mietin vielä, tosin kovin jälkijunassa tuota mitä sanoit. Kuvasit siis sellaista intuitiivista ja tarvittaessa nopeaa kykyä hahmottaa mikä kompleksisessa kokonaisuudessa on kulloinkin tärkeätä. On varmaan niin että joillakin sellainen kokonaiskuva on paremmin näpeissä kuin muilla. Ja joillakin se on enemmän sanatonta ja intuitiivista, joillakin taas jäsentyneempää ja sanallistettuakin. Mutta mietityttää, miksei sitä voisi oppia ja opettaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon kyllä, että sitä voi oppia. Opin aikanaan itsekin. Uskon myös, että asiaa voi opettaa, mutta en juuri nyt keksi muuta keinoa kuin "kantapään kautta". Ehkä ero ihmisten välillä on vain omaksumiskyvyssä.

      Poista
  5. Joskus olet itse jossain toisessa keskustelussa tässä blogissa muistuttanut onnistumisten analyysistä. Ehkä se voisi olla toinen tapa, kantapäätyylin ohella :-)

    VastaaPoista
  6. Hei minua puhutteli tuo strategisen tajun idea. Mielestäni kaikkea voi laajasti ajatella strategiseksi toiminnaksi, vaikka käsite sinänsä liiketaloustieteelliseltä kalskahtaakin. Esimerkiksi opinnäyteprosessiin ja sen ohjaamiseenkin liittyy todella monenlaisia tasoja (kuten Sanna tekstissä erottelitkin), mutta myös erilaisten viiteryhmien odotuksia ja yhteiskunnassa jaettuja merkityksiä. Opinnäyte on tuotoksena osa koulutusjärjestelmämme tutkintoja, sitä kautta meille siunaantuu kandin, maisterin tai tohtorin nimikkeitä (ja arvostustakin), joskus myös lisäeuroja. Tiedeyhteisölle opinnäytteellä on erilaisia merkityksiä, kuin opintohallinnolle tai opinnäyteaiheen tarjonnelle ulkopuoliselle kumppanille. Opiskelijan reppuun prosessissa tarttunut osaaminen taipuu erilaisiin suuntiin ja mahdollistaa erilaisia kehityksiä. Ohjauksellisesti strategista voisi olla tämän näkökulman avaaminen ja eri merkitysten realistinen suhteellistaminen.
    Voisiko tällaisten huomioiminen ohjauksessa olla strategista tajua?

    VastaaPoista
  7. Heippa Mii! Kuulostaa fiksulta ja luulen että sain ajatuksesta uudella tavalla kiinni kommenttisi myötä. Siis: strategian taju olisi erilaisten tavoitteiden tai "tavoitteellisuuksien" sekä niiden välisten suhteiden hahmottamista oivaltavalla tavalla, jotain sellaista? Mitähän asiasta tuumaa Yksi johtaja?

    Olen itse miettinyt tuon tapaista ajatusta "tavoite" -termin kautta. Esimerkiksi siten että akateemisessa ohjauksessa on tärkeä käsitellä avoimesti keskustellen sitä että opinnäytteeseen kohdistuu useiden toimijoiden intressejä ja odotuksia (tekijän lisäksi voi olla vaikkapa tutkimusryhmän johtaja, opinnäytteen ohjaaja, opetusyhteisö joka tarvitsee opinnäytteestä "pisteet", jokin yhteisö jonka asioita opinnäytteessä käsitellään jne.) On aika vaikea onnistua ohjausprosessissa ellei toimijoilla ole tajua ja otetta näistä erilaisista päämääristä ja niiden yhteisvaikutuksesta.

    Minulle oli tosiaan uusi ajatus se Yhden johtajan pointti että joillakin on intuitiivinen ja oivaltava kyky hahmottaa ja jäsentää näitä asioita ja katsella niitä kokonaisuutena ja nähdä tilanteen mahdollisuudet tämän kokonaistilanteen kautta, joskus hyvinkin vaistonvaraisesti. Kiitos Mii tästä keskustelun jatkosta!

    VastaaPoista