torstai 8. joulukuuta 2011

Pelottava pedagogisoituminen

Joskus pedagogista kehittämistä tai opetussuunnitelmatyötä vastustetaan sanomalla, että "taas tätäkin asiaa pedagogisoidaan". Pedagogisoitumisena nähdään vaikkapa jatko-opiskelun tarkasteleminen sen kannalta, mitä tohtoritutkinnossa opitaan, mihin sen keinoilla pyritään tai millaista pedagogiikkaa sen ohjauskäytäntöjen piirissä harjoitetaan.

Pedagogisoitumisella tarkoitetaan tässä kritiikissä tai uhkakuvassa varmaankin pelkoa siitä, että jonkinlainen kasvatustieteellinen näkövinkkeli alkaa dominoida keskustelua.

Pedagogiikka ei ole kuitenkaan kasvatustieteilijöiden tai edes oppimistutkijoiden yksityisomaisuutta. Kasvattamista ja kouluttamista harjoittavat kaikkien tieteenalojen edustajat tasapuolisesti. Pedagoginen asiantuntijuus ja sen kehittäminen kuuluu niille kaikille.

Hassulta vaan tuntuu, että ilmiöt, joiden pedagogisoitumisesta ollaan eniten huolissaan, ovat pedagogisia. Vaikkapa ne jatko-opinnot - nehän ovat koulutusta, oppimista ja sosialisaatiota.

Jos pedagogiikka ei ole sanallistettua, se on implisiittistä. Jos opetussuunnitelma ei ole sanallistettu, se on piilo-opetussuunnitelma.

"Pedagogiikka" tarkoittaa systemaattista näkemystä ihmisestä sekä tästä ihmiskuvasta nousevaa näkemystä siitä, miten ihminen (yksilönä/yhteisönä) kasvaa, oppii ja kehittyy ja siitä miten kasvamiseen ja oppimiseen voi ja tulee vaikuttaa.

Käytännössä pedagogiikka päätyy parhaimmillaan olemaan tuon systemaattisen näkemyksen hakemista ja hiomista - eli moniäänistä keskustelua näistä kysymyksistä. Ei sanelua, jupinaa tai huutamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti