sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Tilanteen taju



Minua askarruttaa kysymys, jonka haluaisin avata keskusteluun mutta sitä on hieman vaikea muotoilla. Kysymys on tällainen:

miten yliopistopedagogiikasta, opetuksesta, opetuksen kehittämiestä ja oppimisen ihmeellisyydestä ja opettajan työn ihanuudesta ja kiroista voisi keskustella jäämättä vastakkainasettelujen ansaan?

Ansa on se että tähän aihepiiriin viittavat asiat luetaan helposti uusliberalistiseksi opettajan hiostamiseksi, akateemisen toimijan autonomian ja itsekunnioituksen näivertämiseksi tai ihan puhtaasti huuhaaksi?

Toinen ansa johon olen kokenut putoavani, on ajatus siitä että joskus ennen oli yliopistolla paremmin, mutta tämä "ennen" harvoin paikantuu ajallisesti tai konkreettisiin kuvauksiin siitä miten asiat olivat kun ne olivat hyvin, miten ne tulisi järjestää tai miten niiden tulisi toimia. Tällaista akateemisen ihmisen vieraantumisen, uupumisen tai raivon kuvausta löytyy paljon tutkimuksesta ja aikalaiskeskusteluista. Olen tuntenut sen itse myös henkilökohtaisessa kokemuksessani ja taipaleessani yliopistolla, surrut yliopistoani ja ollut siihen pettynyt.

Mutta: millainen olisi se aktiivinen ja toivorikas näkökulma, jossa olisi mahdollisuus käsitellä oppimiseen ja opettamiseen, kasvamiseen ja sivistymiseen liittyviä asioita niin että ollaan tietoisia rakenteista ja ristiriidoista, historiasta, vallasta ja perinteistä - JA samalla oltaisiin tietoisia siitä että sekä yksilön, ryhmän että yhteisön tasolla on erilaisia toimijuuden mahdollisuuksia ja potentiaaleja? Miten voidaan realistisesti tunnistaa vaikuttamisen paikat?

Tämän ongelman ympärillä yritän kouluttaa, ohjata, lukea ja kirjoittaa.

Laitan tähän avaukseksi erään kirjoittamani kirja-arvion, joka jäi eräänlaisen työtapaturman takia aikoinaan julkaisematta tilauksesta huolimatta. Vaikka kirja ei ole enää ihan uusi, se mielestäni osuu tähän keskusteluun. Minusta kirjasta saattoi lukea tuon edellä kuvaamani, pedagogiselle kouluttajalle akuutin dilemman. Tiivistin sen näin: "Mikä on sivistysihanteeseen ja tieteen autonomiaan perustuvan yliopisto-opetuksen tulevaisuus, jos emme halua suostua managerialistiseen yliopistotyön ohjaukseen, muttemme myöskään haikaile mestarin ylivaltaan nojaavaan mestari-kisälli -malliin?"

Keskustelun jatkumista toivoen

Kirja-arvio luettavissa: TILANTEEN-TAJU.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti