sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Aikamatka

Kävin eilen vuosien jälkeen pitkästä aikaa ratsastustunnilla. Tyttäreni oli samalla tunnilla, hänkin pitkän tauon jälkeen. Ponit ja suomenhevoset olivat pörröisiä talvikarvassaan. Villavaatteisiin jäi ihana hevosen haju. Oli kuuma ja samalla kädet palelivat.

Koko päiväksi jäi onnellinen olo. Ei vain siksi että molemmille ratsastushetki oli hyvä kokemus ja että se oli yhteinen. Siksi myös, että siitä tilanteesta aukesi suora aistimusten välittämä muistuma omaan lapsuuteen, niihin hetkiin joissa yhdistyi pakkaspäivä, lämmin talvikarvainen hevonen ja ratsastuksen rasituksesta autuas mieli.

Aikamatkailu on mahdollista kun avaa aistit. Se kulkee nopeammin kuin nopeinkaan hissikyyti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti