tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kirjoitusretriitti



Kirjoitusretriitit ovat yleistyneet. Tällainen on ainakin minun havaintoni akateemisessa tuttavapiirissäni. Olen itse kokeillut sellaista kerran: olin kollegan kanssa Hyytiälän metsäasemalla kirjoittamassa muutaman vuorokauden eräänä joulukuuna. Autio metsäasema, valmiit ruoat kaapissa ja hiljaiset lumimetsät ympärillä... Sain kirjoitettua yhden artikkelin raakileesta submittauskuntoon. Ehdimme yhdessä myös kävellä ja jutella paljon, syödä rauhallisia aterioita, saunoa ja katsella leffoja telkkarista. Ruokaa oli hupaisan paljon. (Kahdelle hengelle varatuilla aterioilla olisi ruokkinut koko meidän perheen viikon ajan.)

Nautin rauhallisesta rytmistä, joka päiviin syntyi ja hiljaisesta työteliäisyydestä joka meidät valtasi.

Miksi retriitti?

Mihin tarpeeseen retriitit tulevat? Keksin ainakin kaksi syytä.

Toinen liittyy siihen että kirjoittaminen on ylipäänsä kirjoitustyöläisellekin haasteellista, ja erilaiset tukirakenteet tarpeellisia. Olemme tottuneet ajattelemaan, että opiskelijat tarvitsevat ohjausta kirjoitustyössä, koska ovat noviiseja. Mutta totuus on, että kokenutkin kirjoittaja tarvitsee "ohjausta". Ohjaus voi olla joku luotettu kommentoiva lukija, mutta se voi tarkoittaa myös muunlaista tukea tai mahdollistamista; tukirakenteita, jotka virittävät toimintaa, luovat sille myötämielistä ympäristöä sekä ajallista rytmiä. Vertaisporukka on otollinen tällaisen tukirakenteen luomiseen.

Toinen tarve liittynee siihen, että yliopistoihmisten työnkuva ja arki ovat perusteellisesti muuttuneet. Kirjoitusajan, kirjoittamiselle soveltuvan päivärytmin ja ajattelutilan löytäminen on entistä vaikeampaa. Samalla moni kokee että oman työn keskeisin ydin - se minkä mieltää perustehtäväkseen - ei saa enää huomiota eikä kunnioitusta yliopistotyön arjessa.  Ehkäpä retriitti on jonkinlaista kirjoitusajan pyhittämistä - kunnioittavan huomion ja tilan tarjoamista sille, mikä on tutkijantyössä ja -identiteetissä merkityksellisintä, eli tutkijan luomistyölle.


Miten?

Mitä retriittiin sitten kuuluu? Oma kokemukseni on, että tarvitaan

- ympäristönvaihdos - tarpeeksi kauas tutuista työpaikan ympyröistä
- irtoaminen arkisista askareista (ruoanlaitosta, siivoamisesta, kaupassakäynnistä) sekä perheen vaatimuksista
- irtoaminen myös jatkuvasta virtuaaliyhteydenpidosta sosiaalisissa suhteissa (eli mieluiten nettitauko ja kännykkä kiinni)
- mahdollisuus ulkoilla ja nauttia luonnosta
- hiljaisuus
- kirjoitukselle pyhitetty aika
- yhteiset kohtaamiset kirjoittamishetkien ulkopuolella vaikka ei välttämättä keskustelua kirjoitetuista teksteistä: vapaamuotoinen, myötämielinen ja rauhallinen oleminen


Millaisia ajatuksia ja kokemuksia teillä muilla on kirjoitusretriiteistä?

2 kommenttia:

  1. Minulla on useita kokemuksia siitä, että matkustan jonnekin ulkomaille yksin. Siellä konkreettisin tavoitteeni on kirjoittaa jokin tuotos, joka ei normaalissa arjessa ota syntyäkseen.

    Olen joka kerta onnistunut saamaan tavoitellun tuloksen aikaan. Tällaisesta käytännöstä on ollut hyötyä monella tavoin:
    - Olen sisäistänyt tuloksen tavoitteeksi, johon aioin päästä. En kehtaa tulla kotiin ilman tulosta.
    - Yksinäinen viikko tarkoittaa sitä, että ajatukset pyörivät kirjoitettavan asian ympärilllä. Asiaan pääsee syvemmälle.
    - Yksin on helppo rakentaa päivästä aikataulultaan ihanteellinen; kuntoilua, ruokailua, työtä, lukemista, televisiota, nokosia.
    - Flow-tila syntyy helposti, kun mitään häiröitä ei ole ympärillä.

    Palautteen olen sitten hankkinut matkan jälkeen.

    En ole mieltänyt näitä matkoja kirjoitusretriiteiksi siksi, että niihin on aina liittynyt muitakin tavoitteita; nähdä uusia matkakohteita, päästä visiitille kesään kesken pimeän kauden, hoitaa terveyttä ja tarjota itselle sekä aviopuolisolle viikko yksinoloa jatkuvan yhdessäolon lomaan.

    Minulle ne ainakin ovat sopineet, vaikka tuntuu, että jotkut tuttavat eivät oikein ymmärrä asiaa. Toivottavasti voin niitä jatkaa. Kirjoittamista kyllä riittää.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä, kirjoittaminen ulkomailla. Jotain samantapaista rytmivaihdosta tuossakin tuntu olevan kuin näissä porukalla tehtävissä retriiteissä - mutta sen voi näköjään tehdä yksinkin! Tuli tuosta mieleen että kerran sain yhden vaikean artikkelityön tehtyä sillä tavalla että menin mökille ja hautauduin sinne kunnes juttu tuli valmiiksi. Siellä ei vaan oikein tarjoilu pelannut ilman omaa panostusta :-)

    VastaaPoista