torstai 22. maaliskuuta 2012

Rajoittamisen hyödyt: ajatuksia

1. Olen muinoin ollut mukana erilaisissa luovan kirjoittamisen pajoissa, joissa opin, että luovaa kirjoittamista voi tukea erilaisilla rajoitteilla. Runoja voi tehdä esimerkiksi valitsemalla parikymmentä sanaa, joita on lupa käyttää - ainoastaan niitä. Tai voi valita riimin tai jonkun muun keinon, jonka varassa alkaa työskennellä. Voi vaikka lainata rakenteen jonkun toisen kirjoittajan runosta ja kirjoittaa sen "päälle". Tämä tuo mieleen, miten helppoa penkkarilaulujen tekeminen oli, kun oli keksitty biisi ja aihe. Rajoitteet tosiaan auttavat luovassa työskentelyssä. Toinen muisto, koulun piirustustunnilta: miten oli paljon helpompaa kun oli annettu tekniikka, ehkä värit ja jokin sääntö, jota seurata. Vapaat aiheet sen sijaan olivat yhtä tuskaa. Ope mä en keksi mitään...

Rajoitteet ovat toiminnan tukirakenteita.

2. Toinen kokemus rajoitteiden hyödyistä. Kotona laiteongelmia; netti on ollut katkolla jonkin aikaa. Siitä seuraa tietenkin rauhoittumista: kotona ei voi blogata eikä lähettää sähköpostia. Ei voi myöskään googlettaa erilaisia triviajuttuja heti - pitää odottaa. (Viimeksi katsoin tyttären kanssa Frendien jaksoa, jossa kilpailtiin USA:n osavaltioiden muistamisessa. Minunkin piti tietysti kokeilla, montako muistan. Ärsytti kun muistin vain 30 enkä voinut tarkistaa niitä loppuja heti. Onpa siinäkin ärsytyksen aihe.)

Miksi nettiin menemisen rajoittaminen rauhoittaa? Tätä miettiessä tajusin, että arkipäivään netin äärellä liittyy jotain tasapäistävää, latistavaa. Kun on tottunut tekemään kaiken heti, seuraamaan yllykkeitä välittömästi - asiat eivät erotu toisistaan eikä tärkeä aina erotu triviaalista. Jokaisesta ajatuksesta voi singota toisaalle. Mielen ponnahdusikkunoita.

Mutta - sitä tärkeätä asiaa voi odottaakin. Tärkeän ei ole pakko tapahtua NYT. Tärkeän tulee vain tapahtua joskus, ajallaan.

Ilman nettiä jätin triviat penkomatta, mutta kirjoitin blogitekstit käsin ja bloggasin ne sitten työpaikalla.

3. Kolmas kokemus rajoittamisen hyödystä, vähän sama kuin edellä. Pitkä sitkeä kevätflunssa. Odotin kaksi viikkoa että jaksaisin kävellä kävelylenkin. Tuli aurinkoa, tuli lumipyryä, tuli talitinttien konserttia. Kun sitten vihdoin sain kävellä, olin kalpea ja puuskuttava. Mutta kävely tuntui LAHJALTA.

4. Neljäs ajatus on kysymys: mikä on hyödyllisen rajoittamisen ja kielteisen, moittivan rajoittamisen ero?

1 kommentti:

  1. Omat arkikokemukseni ovat hyvin samanlaisia:
    - Kun ilmeisimmät, kokemuspohjaiset vaihtoehdot karsitaan pois, joutuu todella luomaan jotain uutta.
    - Menettämällä tai luopumalla vasta tunnistaa kohteen todellisen arvon.

    VastaaPoista