lauantai 7. huhtikuuta 2012

Tuttujen ilmiöiden ihmettelyä, osa I: Konferenssi

Olen menossa kesäkuussa työnohjauksen konferenssiin. Syksyllä on luvassa eräs toinen, kansainvälinen konferenssi, jossa esittelen omaakin tutkimusta.


Kun avaan sähköpostini, tuon ensimmäisen konferenssin ilmoittautumisen vastaanottomaili näkyy otsikoissa ja herättää mukavan sykähdyksen: Aah, kesäkuussa saan paneutua rauhassa näihin asioihin.

Saan ajatteluaikaa.

- Olen jonkin aikaa pitänyt tutkimusta työnkuvassani säästöliekillä ja karttanut tutkimuskonferensseja. Nyt kun pitkästä aikaa taas aktivoiduin, tuntuu ihanalta ja suorastaan ylelliseltä mennä konferenssiin.

Että joku muu on nähnyt vaivaa, ajatellut, kirjoittanut ja valmistellut, ja minä saan mennä poimimaan satoa. Kun omassa työssä koko ajan ohjaa, vetää keskusteluja, fasilitoi, vuorovaikuttaa ja rakentelee tilanteita,  tuntuu hienolta, että saa välillä mennä kuuntelemaan ja miettimään, antaa muiden vetää ja järjestää.



Sehän on ihan mielettömän hieno keksintö, konferenssi. Kokoontua yhteen ja kattaa parhaat eväät pöytään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti