tiistai 24. heinäkuuta 2012

Hyvän loman anatomia

Loma kääntyy kohti loppuaan - vielä yksi viikko jäljellä. Olen tänä kesänä viettänyt elämäni pisimmän kesäloman!



Mietin aiemmin miten syntyy hyvä juhla. Entä hyvä loma? Minulle hyvän kesäloman ainekset ovat seuraavat. (Osa edellytyksistä voi olla päällekkäisiä.) Tällaisen loman jälkeen olen virkistynyt ja onnellinen.

* kontakti oman maan vuodenaikaan, olipa sää mikä hyvänsä. Minulle ulkomaanmatka ei siksi ole ideaali kesälomasisältö, vaikka joskus ulkomailla lomailenkin.

* veden äärellä oleminen - tämä on must. En ole metsä/patikka/korpeenmenemis-ihmisiä. En myöskään veneilyihmisiä. Olen rantaviiva-ihmisiä... Haluan olla maan ja veden rajalla ja mielellään kulttuurimaisema koko ajan näköetäisyydellä!

* jokin etukäteen valmisteltu, kaivattu ja odotettu kohokohta, kuten matka, festivaali tai juhla.

* toisaalta paljon ohjelmoimatonta aikaa, jolloin voi tehdä asioita spontaanisti ja tilanteen mukaan

* runsaasti liikuntaa ulkona

* paljon yhdessäoloa lähimpien kanssa

* paljon myös yksinoloa: vaeltelua, torikahveja, lukemista, sohvailua, mietiskelyä ja kirjoitusaikaa

* pari hyvää pitkän kaavan illallista viineineen

* pari tilaisuutta johon saa tälläytyä

* jokin tilaisuus tai ajanjakso, jonka joku muu järjestää ja itse saa mennä "valmiille"

* savukalaa, mansikoita ja kahvia. Grilliruokia en kaipaa, eikä jäätelökään enää tee kesää. Niin sitä ihminen muuttuu.


Unohdinkohan jotain? :-)

torstai 12. heinäkuuta 2012

Hyvän juhlan anatomia


Kukaan ei voinut ajatella mitään muuta kuin suurta elokuunjuhlaa. Kaiken piti olla valmiina ennen kuun nousua. Oli ihanaa valmistaa suurta juhlaa, jossa t i e s i tulevan hauskaa ja jossa kaikki oikeat henkilöt olisivat mukana!

Olen tänä kesänä ollut kahdessa suuressa juhlassa. Kesäjuhlat ovat melkein aina myös puutarha/ pihajuhlia, niin nämäkin. Juhlat ovat olleet kesäni huippuhetkiä. Niiden jälkilämmössä on ollut hienoa istuskella ajatuksissaan vielä pitkäänkin. Muistin Tove Janssonin Taikurinhattu -kirjan suuren elokuun juhlan, joka lumosi minut jo lapsena. Täydellinen juhla.

Vieläpä Piisamirottakin oli kiinnostunut. -- Laittakaa monta pöytää, hän sanoi. Pieniä ja suuria pöytiä. Yllättäviin paikkoihin. Suuressa juhlassa ei kukaan halua istua hiljaa samassa paikassa. Minä pelkään, että he tulevat liehumaan tavallista pahemmin ympäri puistoa.

Molemmissa juhlissa oli kyse läheisestä ystävästä. Se on tietenkin tärkeä asia juhlassa: se että juhlien emäntä tai isäntä on itselle rakas. Lisäksi tärkeä asia on kokoelma ihmisiä, jotka edustavat ystävän eri elämänvaiheita, asuinpaikkoja, opiskelu- ja työyhteisöjä tai sukuyhteisöjä.

Juhlissa ja juhlien kautta voi jollain erityisellä tavalla katsella juhlan päätähden tai kutsujan elämäntarinaa juhlavieraiden kautta. On myös hyvin hauskaa tavata ihmisiä, joista on kuullut paljon ja jotka siksi tavallaan jo tuntee. Hyvät juhlat ovat täynnä näitä: "ai SINÄ olet se X, olen kuullut sinusta paljon!" "Niin minäkin sinusta!"

Ystävänsä tai läheisensä näkee uudella tavalla, kun näkee hänet näiden eri ihmistensä seurassa. On myös hauska käydä keskustelua, jossa yhteinen nimittäjä on yhteisen ystävän tai sukulaisen elämänvaiheissa - tulee ikään kuin rinnakkainen historiantulkinta. Joskus myös aivan yllättäviä muistoja. Eräs tällainen ystävän ystävä muisti minut joistain juhlista 1990-luvun alusta. Olin kuulemma käyttänyt oikein valtavaa lierihattua. En muistanut ollenkaan omistaneeni sellaista, enkä edes että ylipäänsä KÄYTIN joskus hattuja juhlissa...

Niin, hyvissä juhlissa syntyy yleensä uusia ystävyyksiä ja tuttavuuksia. Jos mukana on lapsia, mukaan tulee myös ajan kulun ja näköisyyksien päivittely. Minusta on hyvin liikuttavaa nähdä samoja piirteitä rinnakkain nuoremmilla ja vanhemmilla kasvoilla. (En tiedä miksi se niin liikuttaa, mutta niin se vain on.) Tällaista näköisyyksien kirjoa voi tarkastella juhlissa. Olen joskus varta vasten tarkkaillut tätä myös lapsiperheiden suosimissa kesäkohteissa, kuten huvipuistoissa.

Ylipäänsä minusta hyvissä juhlissa on oltava eri ikäisiä ihmisiä. Jo yksin sen myötä elämä hengittää mukana ihan kokonaisena ja kaikkineen: Jotkut pomppivat ja säntäilevät, jotkut seisoskelevat, jotkut pitävät joitakin sylissä, jotkut toisiaan kädestä, jotkut nojaavat keppiin tai käsikynkkään päästäkseen jalkeille tuolista.

Valmistelut vain laajenivat. Koko laakson ja metsän, vuoren ja rannan asukkaat saapuivat kantaen mukanaan ruokaa ja juomaa, ja kaikki levitettiin puutarhassa oleville pöydille. Niille kertyi läjittäin loistavia hedelmiä ja valtavia voileipävateja, ja kaikkein pienimmille, pensaiden alla oleville pöydille pähkinöitä ja lehtikimppuja, ruohoon pujotettuja marjoja, sokerijuurikkaita ja vehnäntähkiä. Muumipeikon äiti vatkasi kylpyammeessa pannukakkutaikinaa, sillä kulhot eivät riittäneet.

Toinen ihana asia hyvissä juhlissa on se, että ne eivät rajoitu juhlan ajankohtaan. Juhlien valmistaminen on raskasta työtä, mutta myös hyvin hienoa ja nautinnollista. Lapset osaavat parhaiten nauttia tästä,  mutta tiedän myös monia aikuisia, jotka nauttivat järjestelemisestä vähintään yhtä paljon kuin itse juhlasta. Järjestelystä nauttiminen tarkoittaa sitä, että ihminen osaa olla läsnä elämässään: odottamisella on aikansa ja lopulta vaivannäkö palkitaan. Hyvät juhlat myös jatkuvat pitkään juhlan jälkeen, usein valokuvissa mutta erityisesti puheissa. Rakastan rääppiäisiä melkein yhtä paljon kuin juhlia. Niissä syödään juhlista jääneitä herkkuja, mutta mikä tärkeintä, puidaan juhlaa jälkikäteen, käsitellään kaikkea mitä tapahtui, keitä oli, miten oltiin ja koettiin. Se on juhlan jälkilämmöstä nauttimista. Hyvä juhla herättää aina hyvät jälkilämmöt.

Kolmas asia, joita hyvissä juhlissa rakastan, on se, että ne ovat monien käsien rakentama kokonaisuus - ja itse asiassa edellisen näkökulman toteutuminen vaatiikin tätä. (Juhlat eivät ole hyvät ja onnelliset, jos järjestäjät kokevat jäävänsä järjestelyjen kanssa yksin.)Yksi tuo piirakan tai kahviasiat, toinen  soiton tai laulun, kolmas tuo kukat tai rakentaa telttakatoksen. Joku häärii keittiössä, joku leikittää lapsia, joku juontaa. Se on yksinkertaista mutta kaunista. Ihminen on rikkaampi yhdessä muiden kanssa, jokainen tuo jotain ja tulee myös ravituksi.

Ehkä juhlan idea on yksinkertaisesti muistuttaa ihmisiä ihmisen hyvistä puolista: kyvystä iloon, seurallisuuteen, jakamiseen ja kaiken kauniiksi laittamiseen.


Näin voimallisesti ei ollut koskaan juhlittu Muumilaaksossa! Mutta voi, miten ihanaa on hiljaisena hetkenä juuri ennen auringon nousua mennä kotiin nukkumaan kun syömiset on syöty, juomiset juotu, puhumiset puhuttu ja tanssittu jalat väsyksiin. Taikuri lentää maailman ääriin ja hiiriäiti kömpii heinäturpeensa alle, mutta molemmat ovat yhtä onnellisia. Mutta ehkä kaikkein onnellisin on Muumipeikko, joka menee äitinsä kanssa kotiin puutarhan läpi juuri kun kuu kalpenee päivänsarastuksessa ja puut liikkuvat hiljaa mereltä puhaltavassa aamutuulessa. Nyt hiipii viileä syksy Muumilaaksoon. Mutta muutenhan ei tule uutta kevättä.
 
Sitaatit Tove Janssonin Taikurin hatusta, WSOY.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Kirjoitusretriitti Hangossa: lähtövalmiina

Toinen kirjoitusretriittikokemukseni oli tänä kesänä läheisen ystävän kanssa Hangossa hotelli Regatassa.

Hotelli oli upea, huoneet kauniita ja Hanko lumosi meidät.

Mietin aiemmassa kirjoitusretriittipostauksessani, miksi retriittejä tarvitaan. Lisäksi listasin retriitin ainekset seuraavasti: 

- ympäristönvaihdos - tarpeeksi kauas tutuista työpaikan ympyröistä
- irtoaminen arkisista askareista (ruoanlaitosta, siivoamisesta, kaupassakäynnistä) sekä perheen vaatimuksista
- irtoaminen myös jatkuvasta virtuaaliyhteydenpidosta sosiaalisissa suhteissa (eli mieluiten nettitauko ja kännykkä kiinni)
- mahdollisuus ulkoilla ja nauttia luonnosta
- hiljaisuus
- kirjoitukselle pyhitetty aika
- yhteiset kohtaamiset kirjoittamishetkien ulkopuolella vaikka ei välttämättä keskustelua kirjoitetuista teksteistä: vapaamuotoinen, myötämielinen ja rauhallinen oleminen



Nämä kaikki toteutuivat tässä, lukuunottamatta internet- ja kännykkätaukoa. Lisäksi tällä kerralla huomasin, että meren läsnäolo ja kaupungin kauneus vaikuttivat ajatteluprosessiini omalla tavallaan.

Tällä kertaa ne vaikuttivat minuun niin, että huomasin että kirjoitustehtäväni ei ollut sillä tavoin täyttymys minulle kuin olin kuvitellut.

Minulla on työn alla isohko teksti, jonka kirjoittamiselta odotin elämyksellisyyttä ja jonkinlaista luovuuden iloa ja uppoutumista, vapauttakin. Huomasin kuitenkin että paljon suurempi nautinto liittyi itse ympäristöön. Teksti olikin arkinen asia. Hahmotin siellä mihin elämänvaiheeseen se kuuluu ja mikä sen paikka on.

Hangossa on kuin maailman reunalla. Ehkä en ole ainoa jolle se on tuottanut selvänäköisyyden hetkiä. Tajusin että mukanani tuomani teksti on kotoisin sieltä, mistä olen tulossa. Tulevaisuus sn sijaan odottaa siellä minne olen menossa.

Jos tavoittelee vapautta, on uskallettava tilaan, jossa kaikki ei ole ennakoitavissa.

Tarinan opetus: jos alkaa elämässään toteuttaa sellaista ajatusta, että saattaa itsensä muutokselle alttiiksi, täytyy varautua siihen että "muutos" vie täysin ennakoimattomaan suuntaan. Mukana voi mennä paljon sellaistakin, jota on vaalinut tärkeänä.


**

PS. Omien kuvamuistojeni lisäksi haluan jakaa ihastuttavan uuden blogituttavuuden "Jalkaisin", josta poimin tähän Hanko-postaukset. Tutustukaa tähän hurmaavaan kävelyblogiin!




Erkkerisyvennyksen kaunis flyygelinmuotoinen sohva.




Vesitorni.



Appelgrenintien villoja


Fyra Vindarnas Hus, kuulu kahvila tuulisella kalliolla





lauantai 7. heinäkuuta 2012

Maailman pyörässä


Kesätauko on tehnyt tehtävänsä. Blogin kirjoittaminen tuntuu taas hyvältä idealta, joitain muita kirjoittamisia on jäänyt tauolle ja ehkä kokonaan syrjään.

Yksi kesän aikana kirkastuneista, tai kirkastuvista, asioista on ajatus syklisyyden ja lineaarisuuden tasapainosta. Ihmisen elämässä ja toiminnassa on hyödyllistä hahmottaa sekä lineaarisia että syklisiä jäsennyksiä.

Työssä hahmottuvat asiat yleensä lineaarisesti. Projekteja, alkuja ja loppuja. Tavoitteita. Valmiiksi tulemista tai kesken olemista. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Työssä yleensä myös yritetään sitoa yhteisöllisyys lineaarisesti hahmottuviin asioihin: hahmotetaan yhteisiä tavoitteita ja siten myös yhteisiä onnistumisen mahdollisuuksia. Lineaarisessa ajattelussa huomio on usein ihanteissa, katse tavoitteessa. Sen vuoksi harvoin ajatellaan, että epätäydellisyys ja matalalento kuuluvat elämään siinä missä huippuhetketkin.  Epäselvyydet tai odottamattomat tilanteet ovat lineaarisen jäsennyksen luomassa ajattelussa aina tavallaan yllätys, häiriö.

Samoin se, ettei aina voi jaksaa, osata, toimia, kyetä yhtä hyvin.

Syklinen hahmotustapa liittyy helpoimmin mielessämme sellaisiin asioihin kuin sää, vuodenajat, vuorovesi. Niissä oleellista on toisaalta kyky olla läsnä hetkessä ja toisaalta taju siitä, että jokainen nykyhetki tai -tila vaihtuu aina lopulta joksikin muuksi. Syklisyydessä ajatus valmiiksi tulemisesta tai päätepisteestä ei ole mielekäs tai tarpeellinen. Syklisyydessä ei seurata ihannetta  - syklisyyden idea on pikemminkin elää kukin nykyhetki sellaisena kuin se on. Jokainen vaihe on täydellinen - mutta täydellisyys ei edellytä pysyvyyttä. Toistuvuus ja samalla jatkuva muutos pikemminkin herkistää olemaan vastakkain sen tilanteen kanssa joka kulloinkin on, hyväksymään sen osana elämää.

Syklisyyttä on elämässä kaikkialla. Kehossa, vanhenemisessa, sairauden ja terveyden tasapainossa, väsymisen ja virkistymisen vaihtelussa, lasten kasvupyristelyyn liittyvässä jatkuvassa lähenemisessä ja vetäytymisessä, perhe-elämässä, oppimisessa.

Haluaisin työelämässä ja työnohjauksessa  oppia ymmärtämään syklisen ja lineaarisen välistä hyvää tasapainoa paremmin.

Haluaisin myös löytää tapoja, joilla yhteisöllisyyttä luotaisiin myös syklisen jäsennyksen varaan.