torstai 12. heinäkuuta 2012

Hyvän juhlan anatomia


Kukaan ei voinut ajatella mitään muuta kuin suurta elokuunjuhlaa. Kaiken piti olla valmiina ennen kuun nousua. Oli ihanaa valmistaa suurta juhlaa, jossa t i e s i tulevan hauskaa ja jossa kaikki oikeat henkilöt olisivat mukana!

Olen tänä kesänä ollut kahdessa suuressa juhlassa. Kesäjuhlat ovat melkein aina myös puutarha/ pihajuhlia, niin nämäkin. Juhlat ovat olleet kesäni huippuhetkiä. Niiden jälkilämmössä on ollut hienoa istuskella ajatuksissaan vielä pitkäänkin. Muistin Tove Janssonin Taikurinhattu -kirjan suuren elokuun juhlan, joka lumosi minut jo lapsena. Täydellinen juhla.

Vieläpä Piisamirottakin oli kiinnostunut. -- Laittakaa monta pöytää, hän sanoi. Pieniä ja suuria pöytiä. Yllättäviin paikkoihin. Suuressa juhlassa ei kukaan halua istua hiljaa samassa paikassa. Minä pelkään, että he tulevat liehumaan tavallista pahemmin ympäri puistoa.

Molemmissa juhlissa oli kyse läheisestä ystävästä. Se on tietenkin tärkeä asia juhlassa: se että juhlien emäntä tai isäntä on itselle rakas. Lisäksi tärkeä asia on kokoelma ihmisiä, jotka edustavat ystävän eri elämänvaiheita, asuinpaikkoja, opiskelu- ja työyhteisöjä tai sukuyhteisöjä.

Juhlissa ja juhlien kautta voi jollain erityisellä tavalla katsella juhlan päätähden tai kutsujan elämäntarinaa juhlavieraiden kautta. On myös hyvin hauskaa tavata ihmisiä, joista on kuullut paljon ja jotka siksi tavallaan jo tuntee. Hyvät juhlat ovat täynnä näitä: "ai SINÄ olet se X, olen kuullut sinusta paljon!" "Niin minäkin sinusta!"

Ystävänsä tai läheisensä näkee uudella tavalla, kun näkee hänet näiden eri ihmistensä seurassa. On myös hauska käydä keskustelua, jossa yhteinen nimittäjä on yhteisen ystävän tai sukulaisen elämänvaiheissa - tulee ikään kuin rinnakkainen historiantulkinta. Joskus myös aivan yllättäviä muistoja. Eräs tällainen ystävän ystävä muisti minut joistain juhlista 1990-luvun alusta. Olin kuulemma käyttänyt oikein valtavaa lierihattua. En muistanut ollenkaan omistaneeni sellaista, enkä edes että ylipäänsä KÄYTIN joskus hattuja juhlissa...

Niin, hyvissä juhlissa syntyy yleensä uusia ystävyyksiä ja tuttavuuksia. Jos mukana on lapsia, mukaan tulee myös ajan kulun ja näköisyyksien päivittely. Minusta on hyvin liikuttavaa nähdä samoja piirteitä rinnakkain nuoremmilla ja vanhemmilla kasvoilla. (En tiedä miksi se niin liikuttaa, mutta niin se vain on.) Tällaista näköisyyksien kirjoa voi tarkastella juhlissa. Olen joskus varta vasten tarkkaillut tätä myös lapsiperheiden suosimissa kesäkohteissa, kuten huvipuistoissa.

Ylipäänsä minusta hyvissä juhlissa on oltava eri ikäisiä ihmisiä. Jo yksin sen myötä elämä hengittää mukana ihan kokonaisena ja kaikkineen: Jotkut pomppivat ja säntäilevät, jotkut seisoskelevat, jotkut pitävät joitakin sylissä, jotkut toisiaan kädestä, jotkut nojaavat keppiin tai käsikynkkään päästäkseen jalkeille tuolista.

Valmistelut vain laajenivat. Koko laakson ja metsän, vuoren ja rannan asukkaat saapuivat kantaen mukanaan ruokaa ja juomaa, ja kaikki levitettiin puutarhassa oleville pöydille. Niille kertyi läjittäin loistavia hedelmiä ja valtavia voileipävateja, ja kaikkein pienimmille, pensaiden alla oleville pöydille pähkinöitä ja lehtikimppuja, ruohoon pujotettuja marjoja, sokerijuurikkaita ja vehnäntähkiä. Muumipeikon äiti vatkasi kylpyammeessa pannukakkutaikinaa, sillä kulhot eivät riittäneet.

Toinen ihana asia hyvissä juhlissa on se, että ne eivät rajoitu juhlan ajankohtaan. Juhlien valmistaminen on raskasta työtä, mutta myös hyvin hienoa ja nautinnollista. Lapset osaavat parhaiten nauttia tästä,  mutta tiedän myös monia aikuisia, jotka nauttivat järjestelemisestä vähintään yhtä paljon kuin itse juhlasta. Järjestelystä nauttiminen tarkoittaa sitä, että ihminen osaa olla läsnä elämässään: odottamisella on aikansa ja lopulta vaivannäkö palkitaan. Hyvät juhlat myös jatkuvat pitkään juhlan jälkeen, usein valokuvissa mutta erityisesti puheissa. Rakastan rääppiäisiä melkein yhtä paljon kuin juhlia. Niissä syödään juhlista jääneitä herkkuja, mutta mikä tärkeintä, puidaan juhlaa jälkikäteen, käsitellään kaikkea mitä tapahtui, keitä oli, miten oltiin ja koettiin. Se on juhlan jälkilämmöstä nauttimista. Hyvä juhla herättää aina hyvät jälkilämmöt.

Kolmas asia, joita hyvissä juhlissa rakastan, on se, että ne ovat monien käsien rakentama kokonaisuus - ja itse asiassa edellisen näkökulman toteutuminen vaatiikin tätä. (Juhlat eivät ole hyvät ja onnelliset, jos järjestäjät kokevat jäävänsä järjestelyjen kanssa yksin.)Yksi tuo piirakan tai kahviasiat, toinen  soiton tai laulun, kolmas tuo kukat tai rakentaa telttakatoksen. Joku häärii keittiössä, joku leikittää lapsia, joku juontaa. Se on yksinkertaista mutta kaunista. Ihminen on rikkaampi yhdessä muiden kanssa, jokainen tuo jotain ja tulee myös ravituksi.

Ehkä juhlan idea on yksinkertaisesti muistuttaa ihmisiä ihmisen hyvistä puolista: kyvystä iloon, seurallisuuteen, jakamiseen ja kaiken kauniiksi laittamiseen.


Näin voimallisesti ei ollut koskaan juhlittu Muumilaaksossa! Mutta voi, miten ihanaa on hiljaisena hetkenä juuri ennen auringon nousua mennä kotiin nukkumaan kun syömiset on syöty, juomiset juotu, puhumiset puhuttu ja tanssittu jalat väsyksiin. Taikuri lentää maailman ääriin ja hiiriäiti kömpii heinäturpeensa alle, mutta molemmat ovat yhtä onnellisia. Mutta ehkä kaikkein onnellisin on Muumipeikko, joka menee äitinsä kanssa kotiin puutarhan läpi juuri kun kuu kalpenee päivänsarastuksessa ja puut liikkuvat hiljaa mereltä puhaltavassa aamutuulessa. Nyt hiipii viileä syksy Muumilaaksoon. Mutta muutenhan ei tule uutta kevättä.
 
Sitaatit Tove Janssonin Taikurin hatusta, WSOY.

2 kommenttia:

  1. Juhlija tarvitaan. Tarvitaan katkoksia rutiineihin ja yhteisiä, valmisteltuja pysähtymisiä iloitsemaan jostakin. Olen samaa mieltä myös siitä, että juhla on pitkä prosessi. Hyvin samanlainen asia on mielestäni lomamatka. Sitä on kiva odottaa, suunnitella ja valmistella sekä sitten matkan jälkeen muistella dokumententteja tutkien.
    Olisi kauheaa, jos ei olisi aina jotain mieluisaa, mitä ajattelee, suunnittelee ja odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lomareissut ovat tosiaan tuollaisia valmistelu+jälkilämpö-juttuja. Pitkään lomaan on hyvä varata jotain tuollaista odottamista. Ja sitten myös paljon ohjelmoimatonta aikaa. Voisikin seuraavaksi postata "hyvän loman anatomiasta".

      Poista