lauantai 7. heinäkuuta 2012

Maailman pyörässä


Kesätauko on tehnyt tehtävänsä. Blogin kirjoittaminen tuntuu taas hyvältä idealta, joitain muita kirjoittamisia on jäänyt tauolle ja ehkä kokonaan syrjään.

Yksi kesän aikana kirkastuneista, tai kirkastuvista, asioista on ajatus syklisyyden ja lineaarisuuden tasapainosta. Ihmisen elämässä ja toiminnassa on hyödyllistä hahmottaa sekä lineaarisia että syklisiä jäsennyksiä.

Työssä hahmottuvat asiat yleensä lineaarisesti. Projekteja, alkuja ja loppuja. Tavoitteita. Valmiiksi tulemista tai kesken olemista. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Työssä yleensä myös yritetään sitoa yhteisöllisyys lineaarisesti hahmottuviin asioihin: hahmotetaan yhteisiä tavoitteita ja siten myös yhteisiä onnistumisen mahdollisuuksia. Lineaarisessa ajattelussa huomio on usein ihanteissa, katse tavoitteessa. Sen vuoksi harvoin ajatellaan, että epätäydellisyys ja matalalento kuuluvat elämään siinä missä huippuhetketkin.  Epäselvyydet tai odottamattomat tilanteet ovat lineaarisen jäsennyksen luomassa ajattelussa aina tavallaan yllätys, häiriö.

Samoin se, ettei aina voi jaksaa, osata, toimia, kyetä yhtä hyvin.

Syklinen hahmotustapa liittyy helpoimmin mielessämme sellaisiin asioihin kuin sää, vuodenajat, vuorovesi. Niissä oleellista on toisaalta kyky olla läsnä hetkessä ja toisaalta taju siitä, että jokainen nykyhetki tai -tila vaihtuu aina lopulta joksikin muuksi. Syklisyydessä ajatus valmiiksi tulemisesta tai päätepisteestä ei ole mielekäs tai tarpeellinen. Syklisyydessä ei seurata ihannetta  - syklisyyden idea on pikemminkin elää kukin nykyhetki sellaisena kuin se on. Jokainen vaihe on täydellinen - mutta täydellisyys ei edellytä pysyvyyttä. Toistuvuus ja samalla jatkuva muutos pikemminkin herkistää olemaan vastakkain sen tilanteen kanssa joka kulloinkin on, hyväksymään sen osana elämää.

Syklisyyttä on elämässä kaikkialla. Kehossa, vanhenemisessa, sairauden ja terveyden tasapainossa, väsymisen ja virkistymisen vaihtelussa, lasten kasvupyristelyyn liittyvässä jatkuvassa lähenemisessä ja vetäytymisessä, perhe-elämässä, oppimisessa.

Haluaisin työelämässä ja työnohjauksessa  oppia ymmärtämään syklisen ja lineaarisen välistä hyvää tasapainoa paremmin.

Haluaisin myös löytää tapoja, joilla yhteisöllisyyttä luotaisiin myös syklisen jäsennyksen varaan.

2 kommenttia:

  1. Sitten on vielä se näkökulma, jonka niin helposti ohittaa nopeasti, nimittäin satunnaisuus. Omissa johtamistehtävissäni jouduin aina pakottamaan itseni ajattelemaan satunnaisia asioita etukäteen. Se onnistui, kun kehittelin omintakeista, muodollista riskianalyysiä. Joillekin on luontaista varautua pahimpaan mutta voiko negatiivinen riski eli onnenpotku yllättää meidät valmistautumattomana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Tosi hyvä pointti. Jotkut systeemiteoreetikot ovat yrittäneet miettiä organisaatiota tuolta kannalta. Että sen toiminnassa on aina satunnaisuuden ja kaoottisuuden puoli. Usein tästä satunnaisuudesta tosiaan puhutaan silloin kun tulee yllättävä takapakki, mutta tuo on tosi tuore ajatus että jos tuleekin yllättävä onnenpotku!

      Poista