torstai 30. elokuuta 2012

Keskusteluhistoria ja sen luomukset

Edellisessä postauksessa pohdin, että kirjoitetulla tekstillä on se ominaisuus, että se alkaa puhua takaisin kirjoittajalleen, eli "luoda itseään". Teksti saa objektiluonteen ja alkaa vaikuttaa kirjoittajansa ajatuksiin tuoden työskentelyn myötä esille mahdollisuuksiaan ja kytkentöjään.

Keskeneräinen tekstikin on siten artefakti, teos. Se muodostaa vähitellen oman mikromaailmansa, josta löytyy koko ajan uusia mahdollisuuksia ja suuntia.

Verbaalinen ulkoistaminen: miellettyjä kohteita

Tekstin ohella ihminen voi ulkoistaa ajatuksiaan myös verbaalisesti. Ulkoistaminen voi tapahtua metaforan tai muun kielikuvan tai vaikka tarinan avulla. Niinpä voi ajatella, että keskustelutkin tuottavat eräänlaisia luomuksia, taideteoksia. Toiminnan teoreetikot ja oppimistutkijat puhuvat tässä yhteydessä käsitteellisistä artefakteista. He tarkoittavat tällä usein teorioiden, konseptien tai mallien tapaisia, usein työtoiminnassa tai tieteessä rakennettavia yhteisiä luomuksia. 

Kun työnohjauksessa ja terapiassa käsitellään erilaisia elämänongelmia, usein niitä yritetään tietoisesti ulkoistaa eli siirtää mielestä "pöydälle" - tarkastelun kohteeksi ja yhdessä ihmeteltäväksi. Esimerkiksi narratiivisessa ajattelussa korostetaan tämän etäännyttämisen hyötynä sitä, että tällä tavoin kertoja voi lakata vähitellen samaistumasta ongelmaansa. Ongelma voi olla osa ajatuksiani tai tekemisiäni, mutta en ole kokonaan se ongelma.

Ulkoistamisen luova prosessi toteutuu siis paitsi kirjoittamisessa, myös pitkissä keskusteluhistorioissa. Niille on ominaista "oman kielen" syntyminen; metaforat, tarinanpätkät, omat vitsit ja puheenparret, omat sanastot. Näiden keskusteluobjektien avulla kompleksiset ajatuskulut tehdään sellaisiksi, että toisensa tuntevat ihmiset voivat helposti viitata niihin ja niiden takaa aukeaviin merkitysyhteyksiin.

Nämä keskustelussa syntyvät löydöt ovat todella kiinnostavia artefakteja.  

Keskusteluhistorioiden aarteet

Tutkiessani aikanaan Anssi Peräkylän kanssa psykoanalyysivuorovaikutusta ääninauhoiteaineistosta vaikutuin siitä, miten taidokkaita keskusteluluomuksia, eräänlaisia puhuttuja aarteita, vuosia kestävä tiheä kahdenkeskinen keskusteluhistoria voi tuottaa. Näillä puhutuilla luomuksilla on samoja ominaisuuksia kuin teksteillä: ne muodostavat ikään kuin aarreaitan, joka alkaa tuottaa uusia ajatuksia, tulkintoja ja rikastuvaa mielenmaisemaa.

Tällainen hyviä ja mieleenpainuvia "täkyjä" sisältävä keskusteluhistoria voi syntyä myös pitkissä ryhmäprosesseissa, kuten koulutuksessa, työnohjauksessa tai vertaisryhmämentoroinnissa. Se edellyttää usein vetäjältä hyvää jäsentelytyötä. Onnistuessaan se muodostaa ikään kuin oman "tekstin" johon voi helposti viitata, jota voi yhdessä tulkita ja josta saa voimaa ja aineksia omiin pohdintoihin vielä jälkikäteenkin.

Tällaista aarteiden löytämistä ja luomista tapahtuu myös pitkien, syvien läheisten ihmissuhteiden sisältämissä keskusteluhistorioissa. Niiden sisältämät kiteytymät, ajatuskulut, arkiteoriat, tulkinnat -- kokonaiset mielenmaisemat -- ovat yksi hienoimpia luomuksia, mitä ihminen osaa rakentaa. 



Omassa elämässäni nämä keskusteluhistoriat -- jotkut paitsi puhuttuja, myös kirjoitettuja -- ovat olleet tärkeimpiä aikuisiän kasvuympäristöjäni. Pidän ajatuksesta että ne ovat yhteistä luomistyötämme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti