maanantai 13. elokuuta 2012

Ohjaus-sorvin ääreen

Ohjauksen teoriat tai mallinnukset korostavat usein tutkivaa, reflektiivistä otetta. Tutkimuksissani ohjausvuorovaikutuksen eri muodoista olen kuitenkin havainnut, että käytännössä ne muotoutuvatkin useimmiten ongelmanratkaisutilanteiksi.

Ohjauksessa halutaan kehittää ohjattavan vahvaa toimijuutta: ohjattavan omaa aktiivista otetta ja kykyä säädellä ja muokata toimintaansa vaihtuvissa tilanteissa ja olla toimintansa kautta osallinen jossain mielekkäässä asiassa tai yhteisössä.

Käytännössä ohjauksen vuorovaikutuksen toimet rakentuvat kuitenkin sellaiseksi, että toimijuus saattaa jäädä puolitiehen. Kun törmätään ongelmaan, viedään se ohjaajalle ratkaistavaksi ja ohjaaja ratkoo sen. Tai kun ohjaaja törmää ongelmaan ohjattavan työskentelyssä, hän kertoo miten se tulisi ratkaista. Kaikki askeleet, oivallukset tai tulkinnat joiden kautta prosessi kehittyy ja rikastuu, tulevat ikään kuin  "ohjaajan kädestä". 

Toimijuus voi kehittyä kyllä näinkin ja usein sillä saadaan kaikenlaista  tarpeellista aikaiseksi. Vielä tehokkaammin ohjattavan toimijuus kuitenkin kehittyisi, jos myös ohjattavan oma ongelmanratkaisukapasiteetti pääsisi  käyttöön. Ja jos joutuisi myös kysymään ongelmanratkaisua edeltäviä, ongelmaa jäsentäviä ja asettelevia kysymyksiä ja rakentelemaan vaihtoehtoisia tulkintoja tilanteesta.

**

Entä jos ohjaus ei olisikaan ongelmanratkaisua? Jos se onkin pikemminkin ongelman löytämistä, ongelmanasettelujen kokeilemista tai ongelmia muokkaavien peruskysymysten muokkaamista?

Kun halutaan toimia tavoitteellisesti, se ymmärretään usein niin, että asetetaan tavoite (paikasta A paikkaan B), pyritään etenemään sen suunnassa, ja kun kohdataan ongelmia, poistetaan ne kuin esteet tieltä. Lopuksi ollaan paikassa B.

Tavoitteen voi ymmärtää myös työkaluksi, jonka avulla ylipäänsä tulee liikkuneeksi eteenpäin. Tavoitetta voi joutua muuttamaan, mutta oleellista on liike. Liikkumalla pääsee kiinni erilaisiin perspektiiveihin. Joskus nurkan takaa paljastuu näkymä, joka tekee mielekkääksi aivan uudenlaiset kysymykset.

Tavoite (ja siitä viriävä ongelmanratkaisu) on yksi tapa löytää yhteinen suunta toiminnalle: "haluamme tuonne". Olen alkanut kuitenkin ohjauksessa useammin puhua yhteisestä toiminnan kohteesta kuin tavoitteesta. Yhteisen kohteen äärellä voidaan mielekkäällä tavalla olla niinkin, että tavoitteita on useita, tai ne ovat hieman hakusessa, tai ne ovat eri osapuolilla vähän erilaisia.

Joskus voidaan olla yhteisen kohteen äärellä tietämättä mihin olisi järkevää edetä. Yhteiset kohteet ovat jäsentelyn, tutkimisen, porautumisen, ihmettelyn arvoisia.

Olen alkanut ajatella niin, että ohjauksen osaamisessa -- käytännön vuorovaikutuksen tasolla -- oleellista olisi tuntea erilaisia työtapoja, jotka mahdollistavat sekä tutkivan orientaation että ongelmanratkaisu-orientaation ja käyttää näitä luovasti vaihdellen.


**

Tässä vielä pieni tsemppikuva kaikille työrytmiä hakeville:


3 kommenttia:

  1. Ollaan taas saman löydöksen lähteillä. Olen tottunut käyttämään vähän eri termejä, mutta ajattelen asioista hyvin samalla tavalla. Minulle on tärkeä tiedostaa suunta, johon mennään, jokin kaukainen, kenties lopulta koskaan saavauttamaton PÄÄMÄÄRÄ. Sinne tavaltaminen tapahtuu välietappien kautta. Niitä kutsun tavoitteiksi. Välietapit voi ja tuleekin kyseenalaistaa, jos siihen ilmaantuu perusteltu syy, kunhan matka etenee kohti päämäärää.

    Oma ohjausroolini on toiminut parhaiten juuri silloin, kun olen voinut aukaista laajempaa näkymää, tarjota vaihtoehtoja ja kiertoteitä, joista ohjattava sitten itse valitsee. Joskus on palattava takaisinpäin ja tehtävä edellinen valinta uudelleen, jotta voi taas edetä vapaasti.

    Ei ole viisasta "mennä vaikka läpi harmaan kiven", jos kiven voi hetkessä kiertää.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla ajatuksiasi. On varmaan niinkin, että jotkut ohjauksen lajit kysyvät ehkä enemmän ongelmanratkaisuorientaatiota ja jotkut tutkivaa orientaatiota. Silti tuntuu että molempien otteiden pitäisi löytyä repertuaarista ja pitäisi osata erottaa kumpi on kulloinkin tähdellisempää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmaan, mutta minulta se ongelmanratkaisuorientaatio ei vain oikein toiminut kuin joskus vahingossa.

      Poista