perjantai 7. syyskuuta 2012

Ohjaajan aamu

Kun on flow päällä, ajatus kulkee vauhdikkaasti ja aukoo uusia uria. Toiminnassa suuntautuu silloin kaikkeen siihen mikä on mahdollista, mitä voisi kokeilla, mikä tuntuu jännittävältä, mikä on juuri siinä oivalluksen etunenässä tulemaisillaan seuraavaksi ajatuksissa esiin.

Kun väsyy tai on kiire, alkaa taas helposti keskittyä asioiden kontrolloimiseen ja kaikkeen siihen mitä ei kannata tehdä. Kun on paineinen olo, valitsee ikään kuin välttämättömimmän. Alkaa kaventaa horisonttia, suuntautuu torjuvasti mieluummin kuin innostuneesti, omat ajatukset lähtevät varmistelemisen ja hallinnan suuntaan.

Mietin tänä aamuna, mikä olisi kouluttajalle tai ohjaajalle otollisin olotila.

Flowssa on ehkä se ongelma, että vauhti on niin kova, ettei ehdi katsoa pääsevätkö muut mukaan. Parhaimmillaan se voi kuitenkin olla mahdollisuus yhteiseen tutkimusretkeen. Täytyy vaan jotenkin saada oma viritys toisten taajuudelle.

Väsymys on vaikea olotila kohdata ylipäänsä mitään, mutta se voi olla lopulta varsin hedelmällinenkin tila. Täytyy vain luopua kontrollin tarpeesta ja antaa itsensä olla "väsynyt toimija". Jos uskaltaa havaita että en pysty hallitsemaan kaikkea, voi antaa tilanteen viedä. Tilaa saakin ryhmä, oppija, ohjattava.

Ohjaajan otollisin olotila onkin nimenomaan läsnäolon tila. Läsnäolo yhtäaikaa toisille ihmisille ja omille ajatuksille ja toiminnalle. Oma suunta täytyy olla mielessä mutta suuntaa voi muuttaa.

Se on merkillinen arvoitus: toimia ja johtaa ja hääriä - ja samalla koko ajan kuunnella, olla mieli auki.
Mutta ei mitenkään ihmistä suurempi asia. Moni osaa sen tosi hyvin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti