lauantai 22. syyskuuta 2012

Pesänrakennusta

Työpaikalla muutimme uuteen rakennukseen, uusiin huoneisiin ja uuteen työyhteisöön.

Viime päivät olen seurannut ympärilläni tehokasta purkamista, touhuamista ja pesänrakennusta.

Ihmisillä on rakastettava tapa koristella huoneensa ja merkitä reviirinsä, jokainen omalla tavallaan.




Myös yhteistä tilaa rakennetaan: astioita, kahvilistoja, tauluja seinälle, herkkuja "saa ottaa" -lapuilla varustettuna. Sosiaalitila.

"Sosiaalitila" ei kuulosta kauniilta. Ajatus on kuitenkin kaunis.

Toimistoympäristöt eivät yleensä muutenkaan ole järin kauniita... täytyy olla helposti siivottavaa, siirreltävää, yhteen sopivaa, paloturvallista, neutraalia.

Monelta asialta voi kyllä sulkea silmänsä, töissä pitää muutenkin olla valikoiva sen suhteen, mitä näkee ja minne katsoo. Toimistohuonekalut ovatkin usein sellaisia, ettei niitä oikeastaan edes näe. On parempi olla näkemättä.

Toin omaan huoneeseeni nojatuolin, joka on seurannut minua jo monessa työhuoneessa. Se on ollut myös asiakkaantuoli työnohjaustiloissani. Se on perintöhuonekalu, jonka verhoilu on kissojen raapima ja kulahtanut. Tykkään siitä kovasti: siinä mahtuu isokin ihminen käpertymään lukemaan.

Vaikka toimistokalusteet ja standardisisustukset eivät juuri koskaan sinänsä miellytä silmää, joskus jonkun työhuone voi silti olla kaunis. Sitä astuu sisään ja ajattelee: ihana huone. Täällä viihdyn.








Usein tämä kokemus kauneudesta ei liity yksittäisiin tavaroihin, vaan johonkin toiminnalliseen. Se liityy siihen, miten silmä ohjautuu kohteesta toiseen: valon suuntaan, ikkunoista kohti aukeavaa maisemaa, taivaankaistaletta. Tai kodikkaasti lukunurkaksi hahmottuvaan tilaan, jota lampun valo sitoo. Tai suureen pöytään jonka ääreen mahtuvat työvälineet, tarvikkeet, kesken olevat työt ja johon voi hahmottaa keskittyneen puurtamisen hahmon.

Kauneuden kokemus syntyy ajatuksista jotka liittyvät siihen, mitä tässä huoneessa ehkä voi tehdä tai miten siellä voi ajatella, lukea, keskittyä, keskustella, ottaa vieraita vastaan, tulla sisään, jäädä.

Kauneus on siinä miten huoneessa on liike, toiminta ja elämä mukana. Kaunis huone sisältää mielikuvan ihmisestä tilassa ja toiminnassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti