sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Yhteisöohjaus, yksilöohjaus? Onko henkilökohtaisella ohjauksella väliä?

Ohjaus on yhteisön asia. Ohjaus on vaativien oppimisprosessien tukemista ja mahdollistamista niin, että ohjattavan oma toimijuus pääsee esiin ja vahvistuu. On tärkeätä vahvistaa yhteisöä, niin että löydetään sopivia tapoja ohjata prosesseja myös ryhmissä. On tärkeätä myös vahvistaa sellaisia yhteisön rakenteita, toimintatapoja, tarkastelupisteitä ja kohtauspaikkoja, joissa otetaan yhteisöllistä ohjausvastuuta.

Ihminen tarvitsee oppiakseen ja kehittyäkseen yhteisön osallisuutta.

Tätä näkemystä vasten voi myös kysyä, mihin tarvitaan henkilökohtaista ohjaussuhdetta? Voisiko ryhmä tai jokin verkosto kokonaan korvata yksilöllisen ohjauksen?

Ehkäpä voisikin - ja joskus näin käykin, kun yksilöohjaus pettää. Mutta se ei ole mikään ihannetila.

Uskon että yksilöllinen ohjaus (jossa yhtä ihmistä ja hänen prosessiaan ohjataan) - ja nimenomaan ohjaajan antama ohjaus (jossa yksi ihminen ohjaa) on myös tietyllä tavalla korvaamaton. Se on pedagoginen käytäntö, jossa on ainutlaatuisia hyötyjä.

Ehkä oleellista on juuri keskusteluhistoria. Kahdenvälisessä keskustelussa voi luoda uniikin keskustelullisen jatkumon, jossa opitaan tuntemaan toinen toistaan ja pystytään rakentamaan yhteinen pitkä narratiivinen kehityskulku.

Kun ihminen kasvaa ja kehittyy yhteisössä ja verkostoissa, hän voi saada ainutlaatuista tukea omalle kehitystarinalleen, ja löytää vähitellen paikkansa yhteistyötä tekevässä yhteisössä.

Mutta kuunteleva, kannustava, paneutuva ja ymmärtävä peilaus, jonka voi omalle henkilökohtaiselle tarinalleen saada, ei rakennu missään muualla niin kuin kahdenvälisessä keskustelussa.

Kun yksi ihminen perehtyy juuri minun asiaani ja seuraa juuri minun polkuani, tulen nähdyksi ja kuulluksi erityisellä tavalla.

Ehkä tämä on se yksilöohjauksen ainutlaatuinen ulottuvuus, jota ei kannata luovuttaa pois, vaikka haluaisimmekin vahvistaa yhteisöä.

Tämä on tietenkin myös yksilöohjauksen heikkous ja riski. Pedagoginen suhde on myös valtasuhde ja henkilökohtainen vaikuttaminen tällaisessa suhteessa voi saada myös muotoja, jotka eivät tue toimijuutta vaan esimerkiksi riippuvuutta. Siksi on tärkeätä että keskeisiä oppimisprosesseja tuetaan aina useilla ohjauksen muodoilla. Ja että mitä pidempikestoisia ja vaativampia prosesseja ohjataan, sen tärkeämpää on, että peilauksia voi saada usealta suunnalta.

Kun yhteisö on vahva, myös opettajayksilöt ovat niin vahvoja että jaksavat olla peilaavia kuulijoita ohjattavilleen. Kun yhteisö on vahva, se ei anna liikaa ohjattavia yhdelle opettajalle (koska hyvä ohjaus ei ole mahdollista jos siihen ei ehdi keskittyä). Ja kun yhteisö on vahva, jokainen opettajayksilö kokee luottavansa ohjaustaitoihinsa ja omaan persoonaansa, niin että voi rohkeasti lähteä kanssamatkustajaksi ja ohjattavan tarinan kuuntelijaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti