tiistai 20. marraskuuta 2012

Kouluttajan kysymyksiä

On ollut pitkä tauko kirjoittamisessa. Koulutuksia on ollut niin paljon että ajatukset eivät ole ehtineet muotoutua.

Olen miettinyt kouluttajan työssä väsymistä ja väsymyksen hetkiin liittyvää kysymystä: mihin tämä vaikuttaa?

Kouluttajan työ on yhdellä tapaa hyvin konkreettista ja tuloksen näkee, tuntee nahoissaan, tavallaan välittömästi. Koulutus menee hyvin, jos ihmiset kokevat sen olevan mielekästä ja oppivat siellä jotain uutta ja hyödyllistä, jos he oivaltavat jotain, löytävät vastauksia kysymyksiinsä tai parempia ongelmanasetteluja. Jos pystytään työskentelemään yhdessä ja löydetään kulloisenkin kokoonpanon suomat mahdollisuudet.

Kun koulutuksella yritetään vaikuttaa työhön ja yhteisöön, kysymykset ovat mutkallisempia. Mikä tästä kaikesta säilyy ja kantaa? Mitä me loimme? Kenen mukaan se "jokin" lähtee? Onko tällä kauaskantoisempaa vaikutusta? Voinko varmistua tästä vaikutuksesta vai voinko vain toivoa?

Tähän kysymykseen on turha yrittää vastata yksin, tai heti, mutta silti sitä miettii jatkuvasti.

Ryhmässä rakennetaan vahvoja todellisuuksia ja maailmoja, ryhmä voi olla kohottava, voimauttava, kannustava ja kiinteä. Kun ryhmä lakkaa toimimasta, mitä jää jäljelle?

Ehkä se mikä vaikuttaa eniten, on kokemukset siitä että hyvä ryhmä on rakennettavissa, että hyvää toiminnan tilaa voi luoda aktiivisesti. Luottamus kasvaa, toimintamahdollisuudet laajenevat. Maailma on aina uudelleen haltuun otettavissa. Ei se aina onnistu - mutta se on mahdollista.

2 kommenttia:

  1. Tärkeä kysymys! Jäin miettimään, olisiko mahdollista houkutella innostunut koulutusryhmä jatkotyöskentelyyn siten, että jokainen sitoutuu toteuttamaan ainakin yhden idean, jonka koulutus on synnyttänyt, ja raportoimaan esimerkiksi kolmen kuukauden kuluttua, miten kävi. Raportit jaettaisiin vaivan palkkioksi kaikille osallistujille.

    VastaaPoista