maanantai 10. joulukuuta 2012

Kerro kerro kuvastin

Moneen työhön liittyy katseen alaisena oleminen. Konkreettisesti tai metaforisesti. Sen sietäminen että tulee katsotuksi ja arvioiduksi.

Yliopistotyöhön liittyy erityisellä tavalla tällainen katseen alaisuus, eräänlainen mainetalous - julkaiseminen ja julkisuus, "nimi" ja se miten nimi kuullaan, mitä se merkitsee ja kenen kanssa se liitetään yhteen.

Ammatilliseen kehittymiseen, ja työssä jaksamiseenkin, kuuluu se, että luo tolkullisen suhteen tähän mainetalouteen tai julkikuvaan. Että pärjää sen kanssa, että osaa lukea järkevästi siihen liittyvää palautetta ja oppia siitä.

Tärkeätä on kuitenkin se, ettei ala elää sen kautta. Ei samaistu siihen. Muuten sitä on kuin Lumikki-sadun kuningatar, joka ei pääse irti peilikuvastaan eikä osaa esittää kysymyksiä muuta kuin sille.

Eräs yliopistoyhteisöllisyyden haaste olisi mielestäni se, että ihmiset opettelevat katsomaan sekä itseään että toisiaan ystävällisesti ja hyvänsuovasti. Ilman kysymystä: ken on maassa kaunehin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti