tiistai 1. tammikuuta 2013

Rakentamaan

Hyvää uutta vuotta!


Pian alkavat taas uudet yliopistopedagogiikan koulutukset sekä erilaiset pienimuotoisemmat ryhmät ja työnohjaukset. Campus Conexus-hankkeessa aloitan kolmannen vuoteni. On aika myös yrittää arvioida mitä olemme saaneet aikaan ja millaista antia erilaiset koulutukset, ryhmäinterventiot ja ohjaukselliset ponnistukset ovat yliopiston yhteisöille tuoneet.

Mietimme siis työmaalla paljon sitä, mistä tiedämme että toiminnassa on mieltä ja olemme rakentaneet oikeita asioita.

-- Ajattelen koulutuksen antia uudella verbillä, en ajattele "vaikuttiko". (Niin kuin lääke). Ajattelen tai kysyn: mitä rakensimme? Mihin se jää? Kenen mukana se on?

Mielikuvankin tasolla on eri asia ajatella, että koulutus vaikuttaa yksilöiden ajatuksiin ja toivoa että sitä kautta toiminta yhteisössä muuttuisi, kuin ajatella että koulutus konkreettisesti rakentaa nimenomaan yhteistä toimintaa.

Tämä tarkoittaa myös, että kouluttaminen ei ole kouluttajan performanssi, jossa yritetään tehdä "interventio" ihmisten mieliin. Vaan se on yhteinen ponnistus, jossa jokaisen tekemisillä on yhtäläistä merkitystä. Vastuu onnistumisesta ei ole yksin minun.

Tässä on tietenkin kyse kahdesta oppimisteoreettisesti erilaisesta tavasta mieltää koulutus. Huomaan että työskentely koulutusuudistuksen mullistamassa, äärimmilleen rasitetussa yliopistoyhteisössä on saanut minut siirtämään pedagogista ajatteluani yhteisöpainotteiseen suuntaan vielä radikaalimmin kuin olin itse osannut arvata. Tampereen yliopistoon tulo oli muutenkin paluu ajatuksellisille juurilleni - oma taustanihan on aikuiskasvatuksessa ja sosiologiassa.

**

Näissä mietteissä olen ajatellut kevään aikana tässä blogissa käydä läpi kirjallisuutta  ohjauksen ja yhteisöllisyyden välisestä yhteydestä. Hyvä ohjaus on aina olemukseltaan myös hyvään yhteisöllisyteen kasvamista, hyvän yhteisöllisyyden rakentamista.



Oman ohjauskirjani - työnimellä "OHJAUSKIRJA. Opas ohjaustyöhön" - pitäisi tulla valmiiksi syksyyn mennessä. Etsin kesäksi kirjoitusretriittipaikkoja ja mietin kuinka kaiken tiivistäisin, ja miten kirja voisi olla lukijansa keskustelukumppani, josta olisi hyötyä pidempäänkin.

Mitä sinä odotat tällaiselta kirjalta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti