sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Työhuone: haaveilua

Olen viettänyt meditatiivista viikonloppua, johon kuuluu pitkiä kävelyjä, joogaa, elokuvia ja youtube musiikkipätkien hyppelehtivää selaamista, litroittain kahvia... Lisäksi sisustuslehtien selailua.

Olen aika tyytyväinen kotiini tällä hetkellä, eikä mieleni tee erityisesti sisustaa tai muuttaa mitään. Painetta tosin esiintyy perheen nuorison suunnalta, ehkä sitä on liiankin tuudittautunut siihen, että tärkeät asiat ovat kohdallaan ja pikkuvirheet ja rempallaan olevat asiat ovat vain "pikantteja" ja "sympaattista särmää". Silmä tottuu.

Selailen kuitenkin sisustuslehtiä aika suuntautuneesti, ja huomaan, että selailemisen taustalla on ajatus työhuoneesta.

Minullahan oli jonkin aikaa oma vuokrattu työtila Pyynikin trikoolla. Tein siellä työnohjauksia ja tutkimustyötä. Se oli minulle hyvin tärkeä uuden työpolun symboli. Pidin kovasti huoneen korkeudesta ja ristikkoikkunoista, punatiilisestä rähjäromantiikasta. Viihdyin Trikoolla hyvin ja luovuin huoneesta hyvin haikeana, kun uuden pestini myötä enää ehtinyt käyttää sitä ollenkaan.


Työtilalla on suuri merkitys. Huomaan kirjoittaneeni työn ja tilan/ympäristön suhteesta yllättävän paljon, muun muassa työtilasta luopumisesta, uuden työtilan rakentamisesta ja "pesimisestä", viihtyisän tai tarkoituksenmukaisen tilan suhteesta työn perustehtävään ja tilan merkityksestä kirjoittamiselle.

Uskon kyllä että työtä voi tehdä mielekkäästi ja hyvin ikävissäkin tiloissa. Tuskinpa tila tai sen miellyttävyys on tärkeimmällä sijalla, kun miettii mihin sitä työssään kiinnittyy. Sen kuitenkin tiedän, että jos tilan ja tehtävän välinen ristiriita kasvaa liian suureksi, se alkaa tuottaa todella painavaa taakkaa työn tekijälle.

Jos esimerkiksi opettajan odotetaan rohkaisevan opiskelijoita vuorovaikutukseen ja ryhmässä työskentelyyn, on huolehdittava, että tilat tekevät sen mahdolliseksi. Luottamuksellisia asioita käsittelevän asiakastyön tekijän on saatava puolestaan rauhallinen tila, jonne ei kuulu ympäristön meteli ja jossa on mahdollista luoda turvallinen yksityisyys asiakkaalle.

Sellaisessa työssä, jota tehdään toimistotiloissa, tilat on rakennettu sillä mielellä, että työtä tekevä ihminen on vaihdettavissa. Työtä tekee ikään kuin "ammattiroolin haltija", ei "persoona". Ihmisen pitäisi ehkä kuitenkin saada olla henkilökohtainen suhteessa työhönsä: olla juuri Minä ja asettua jollain omalla otteellaan ympäristöönsä. Me koverramme pieneksikin ajaksi jonkinlaisen oman pesän työpaikallemme. Meillä ihmisillä yksinkertaisesti on taipumusta järjestellä ja muokata tilaa itsellemme sopivaksi, jos se vain suinkin on mahdollista. Sen takia minua vähän harmittaa täysin millilleen designattu ympäristö. Ympäristön ja ihmisen täytyy voida olla vuorovaikutuksessa.

Työhuonehaave, kuten freelancerius, on siirtynyt vuoden, parin päähän. Ajattelin jatkaa aarrekarttailua kokoamalla silmieni eteen näkymiä, jotka virittävät ajatusta siitä mitä työhuoneessani joskus on. Opin hyvältä ystävältäni että aarrekarttaa voi tosiaan tehdä myös ilman paperia ja teippiä. Niinpä leikkelyn sijasta kuvasin silmiin sattuvia asioita sekä lehdissä että kotona, ja käytin Picasan kollaasi-toimintoa.


Työhuoneeseeni haluaisin

valoa
korkeutta
historiaa (rakennettua ympäristöä sekä materiaaleja, joissa on linkki selvästi eri aikaan kuin omamme)
tuoleja ja sohvia jossa on mukava istua
tulisijan
tuoreita kukkia
ainakin yhden räsymaton
kirjoja
kahvinkeittovälineet
ison taulun jonne voi kirjoitella ja piirrellä laajoja kaaria
kirjoituspöydän

Tässä ensimmäinen kuvahaaveiluni, joka näyttää sisältävän paljon valoa, ehkä kevään ikävässä... Noita isoja ikkunoita ja leveää ikkunalautaa kaipaan näköjään yhäkin. Kaipaamisesta voi näköjään tehdä leikin.





2 kommenttia:

  1. Sinulla on selvästikin ollut ihana työhuone siellä Trikoolla! Itse haaveilen omasta nurkasta täällä kotona: kirjoituspöytä ikkunan edessä ja kirjahylly siinä ihan vieressä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos, kyllä se oli ihana... ja on kiva haaveilla siitä seuraavasta. Toivon että sinäkin saat unelmiesi nurkan.

      Poista