torstai 14. maaliskuuta 2013

Keitaalle, kuuntelijaksi

Olen menossa pikapuoliin toiseen kaupunkiin erääseen työhön liittyvään tapahtumaan: luvassa esitelmöintiä, keskusteluja kollegoiden kanssa, yhdessäoloa ja juhlintaa.

Olen oikein etukäteen pitkään ollut innoissani tästä tilanteesta. Paitsi siitä että on hauska välillä irrottautua arkikuvioista ja siirtyä muualle, mutta etenkin siitä että saa mennä "valmiille".


Tuntuu ihanalta ajatus, että saan istua rauhassa kuuntelemaan mitä joku muu keksii sanoa, eikä minun tarvitse vetää mitään tilannetta eikä keskusteluttaa ryhmää -- eikä oikeastaan ylipäänsä keskustella kenenkään kanssa, ellen nimenomaisesti halua. Tuntuu jopa, että vaikka esitelmöinti ei olisi kummempaa, nautin jo etukäteen ajatuksesta, että voin asettua kuuntelemaan, pohtia itsekseni ja peilata omaa ajatteluani toisen selostamiin ajatuksiin.

Tämä on tietysti tyypillistä kaikille paljon ohjaaville, kouluttaville ja ryhmiä vetäville: on luksusta kun saa olla vastaanottamassa. Oma ajattelu saa tilaa kun vapautuu vetovastuusta sekä ottamasta huomioon ryhmää ja sen tarpeita.

"Pelkkää" kuuntelemistako?

Tämä ajatus leikkaa nopeasti hieman toiseen kontekstiin ja siihen, miten usein puhutaan esitelmä- tai luentomuotoisista tilanteista "passiivisen vastaanottavina". Ajatellaan että pelkäksi kuulijaksi asettuminen olisi lähtökohtaisesti jotenkin passiivista. Olen kyseenalaistanut tätä ajatusta toisaalla, joten en nyt laajemmin lähde siihen tässä. (Lyhyesti: en usko että kuunteleminen sinänsä on passiivista. En toisaalta myöskään usko että PELKKÄ monologinen luennoiminen on hyvää pedagogiikkaa. Mutta siitä ei nyt siis ole puhe...)

Mutta se, miten KEITAALTA tuo eräs odottamani tilanne tuntuu ja miten jo etukäteen hekumoin ajatuksella että saan olla KUULIJANA, saa minut miettimään seuraavanlaisia ajatuksia.

Näinä yhteistoiminnallisen ja konstruktivistisen oppimisen valta-aikoina meidän on oltava tarkkoja siitä, ettemme vuorovaikutus-innossamme köyhdytä oppimis- ja työskentely-ympäristöjämme. Pitkä luento, jossa alustaja ehtii rauhassa kuljettaa jonkun ajatuskulun ja pohjustaa ja perustella  sen huolella, on tärkeä "genre". Sitä ei saa hävittää, ja on tärkeätä että opimme keskittymään myös pieniä tietoiskuja pidempiin kokonaisuuksiin ja osaamme välillä kuunnella rauhassa, vaikka emme heti vartin alustuksen jälkeen pääse ilmaisemaan omia ajatuksiamme. Kaiken ei tarvitse aueta aina nopeasti ja olla heti helposti nieltävissä. Kaikkea dialogia ei ole myöskään pakko käydä ihmisten välillä, myös yksilön sisäisessä dialogissa voi kannatella ajatuksia ja tutkia niitä.

En siis missään tapauksessa kannata siirtymistä ajassa taaksepäin, pönöttävän katederiopetuksen maailmaan. Mutta kannatan sitä, että suosimme myös "hitaita" tilanteita, hitaampaa ajattelua. Olen aiemmin pohtinut silmäilevän (netti)lukutavan sekä hitaamman, "syvän" lukemisen eroja. Ehkä kuuntelemistakin on monenlaista.

Lisäksi tulin ajatelleeksi sitä, että on aina hienoa saada kuunnella jotain jonka toinen on huolella valmistanut. Esittäjä ansaitsee kunnioituksen, vaikka ei esityksestä pitäisikään, jos se on kuitenkin mietitty, valmistettu. (Tämä ei tietenkään aina ole itsestäänselvää...) Pieni keidas pystytetty -- minuakin varten. Se tarjoaa mahdollisuuden ajatella ja mitellä ajatuksia esitystä vasten, tykätä tai olla tykkäämättä, ostaa tai olla ostamatta, innostua tai olla innostumatta. Tätä mahdollisuutta ei ole ellei joku joskus jaksa tehdä alustusta. Kuunteleminen on elämän suola, ja hyvä esitys on helmeä!

3 kommenttia:

  1. Hauksa ajatus tuollainen "valmiille meneminen" ja "keidas". Kun vaan muistais just sen, että sillonkin kun ei tykkää siitä mitä on tarjolla, ni voi silti arvostaa sitä, että jotain on. Aikalailla itsestäänselvyytenä sitä monesti ottaa antimet ja nurisee mielessään jostain epäsopivasta salaatinkastikkeesta...

    VastaaPoista
  2. Siis piti tietenkin sanomani, että hauska... Ja vielä lisätä, että nautinnollista kellistelyä keitaalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos Mari! Minä luulen että minut on herkistänyt tälle kiitolliselle kuuntelijan mielelle juuri se että olen niin paljon touhunnut itse siellä tarjoilupuolella, järkännyt jos jonkinlaista buffettia ja popup-ravintolaa... Jos on joka aamu vastuussa aamukahvista, saa kiksit vähän valjummastakin hotelliaamiaisesta juuri siksi että kahvin keitti joku muu! Hauksaa viikonloppua sinullekin! :-)

      Poista