torstai 11. huhtikuuta 2013

Aarrekartta työnohjauksessa

Käytin jokin aika sitten aarrekarttaa eräässä työnohjauksessa. Sen avulla toteutettiin työnohjauksen viimeinen tapaamiskerta.

Joskus muinoin -- ennenkuin olin tutustunut asiaan -- pidin aarrekarttatyöskentelyä ihan höpötyksenä, mutta enpä enää väheksyisi sen mahdollisuuksia.

Käytännössä idea on yksinkertainen: kuvita ja visualisoi unelmiasi tai päämääriäsi leikkelemällä kuvia lehdistä ja liimaamalla niitä kollaasiksi. Totta puhuen kuitenkin kuvatyöskentelyssä yleensä käy niin päin, että kuvan avulla löytää ajatuksen - eikä niin että olisi jokin valmis unelma tai tavoite, joka sitten illustroidaan.

 Työskentelyssä tekijän mieli vertailee ja liikuskelee representoidun ja representaation välillä... Sama tapahtuu kun ihminen valitsee kuvakortteja joiden avulla kertoo jostain. Leikkaa-liimaa -työskentelyssä siihen voi käyttää enemmän aikaa.

Kuvan hyödyistä reflektion tukena ei ehkä tässä yhteydessä enempää - ulkoistaminenhan on aina hyödyllistä tutkivassa työskentelyssä, ja kuvalla on tähän erityistä potentiaalia. Olen myös aiemmin kirjoittanut aarrekarttatyöskentelystä leikkinä.

Tässä kuitenkin pari uutta havaintoa, joiden takia aion jatkossakin käyttää tätä työmuotoa nimenomaan työnohjauksessa.

- Hiljainen touhuaminen yhdessä toisten kanssa on nautinnollista. Oli hienoa katsoa ihmisiä selaamassa, leikkaamassa ja järjestelemässä kuvia keskittyneesti. Ihmisistä tulee eri puoli esille: huomasin näkeväni työnohjausryhmäläisistä muun muassa eri ilmeitä kuin aiemmin.

 - On ylipäänsä hyvä olla keskittyneesti omissa ajatuksissa, mutta silti toisten seurassa, yhteisyyttä kokien. Näin totesivat myös ryhmän jäsenet.

- Tuntuu hyvältä tehdä jotain käsillään ja saada jotain konkreettista aikaan. Tämä on myös puhe-keskeisessä ajassa virkistävää ja palauttavaa.

- Työskentely on ajankäytön kannalta erittäin tehokasta. Puolessatoista tunnissa jokainen oli ehtinyt askaroida oman kollaasinsa. Ehdimme myös kuulla jokaisen ajatukset aarrekartastaan. Ajatuskulut, jota kuvakokoelmiin sisältyivät, olivat sillä tavoin laajoja ja kauaskantoisia ja monenlaisia kytkentöjä sisältäviä, että millään keskusteluformaatilla ei olisi tuon kokoinen ryhmä pystynyt tuottamaan vastaavaa samassa ajassa. Kuva tarjoaa toisenlaisen tavan ajatella ja jakaa ajatuksia.

- Aarrekartalla voi  rakentaa työnohjausprosessista sillan tulevaisuuteen.

- Aarrekarttailu oli mukava tapa juhlistaa viimeistä tapaamiskertaa ja tehdä siitä erilainen kuin muista kerroista. Jokaisella oli viemisiä mukanaan, ihan kuin synttäreiltä...

Suosittelen!



(PS. kuvien aarrekartat ovat omiani - niissä molemmissa tuolit ovat tietenkin viittaus työnohjaukseen...)

6 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Sanna kiitos tästä. En ookaan tullut ajatelleeksi, että tämänhän olisi hyvä keino päätellä koulutus tai työskentely.

    Mietin myös tätä yhdessä askartelemisen iloa. Tuli mieleen työporkan ne työporkuan illanvietot, joita on pidetty ruuanlaiton, huovutuksen ja paperimassa-askartelun merkeissä. Niissä on ollut jotain. Varsinkin neulahuovutus tukki suun meistä puheliaimmiltakin, kun piti vaan keskittyä siihen tikutukseen :). Tilanteista on jäänyt hirveän tarkasti mieleen tuoksuja, valoja, tietyn vuodenajan tunnelmia. Ehkä käsillä tekeminen saa ihmisen orientoitumaan yleisemminkin ulos ajatuksistaan ja tilaan(?) vaikka vaatiikin keskittymistä.

    Vahingossa poistin oman kommenttini tossa aiemmin. Sorry sekoilu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari kommentista! Mä arvelinkin että sulla on kokemusta tästä käsillä tekemisen jakamisesta. Työnohjauksessa on hienoa juuri tämä että sen piirissä voi kokeilla niin erilaisia tapoja olla yhdessä toisten kanssa.

      Poista
  3. Hyvä aihe ja mukavaa että olet purkanut sitä vähän pidemmällekin tässä ja aiemmin. Olen miettinyt että on hassua miten ainakin itse huomaan yrittäväni suojata omaa vakavasti otettavuuttani muun muassa menetelmävalinnoilla. Sopiiko nyt perinpohjin koulutetun ihmisen käyttää menetelmiä joita opetetaan viikonloppukursseilla. Toden sanoen olen käyttänyt aarrekarttaa asiakastyössä jo ainakin kymmenen vuotta, usein juuri lopetusvaiheessa tulevaan suuntaamisen keinona, mutta välillä myös muuten, silloin kun tuntuu että suunta on ihan hakusessa. Sieltä se yleensä löytyy, kun jättää sanat pois. Usein ohjeistankin niin että lehdistä tosiaan leikataan vain kuvia, ei edes tekstipätkiä.

    Kiitos myös sinulle Mari. Osuit asiaan jota olen viime vuosina miettinyt paljon, ja jonka ympärille varmasti tulen kehittelemään jotain. Käsillä tekemisen mahdollisuuksia on vielä aika vähäisesti käytetty. Nyt kylläkin on menossa teemavuosi joka liittyy käsillä tekemisen ja hyvinvoinnin yhteyksiin - - en muista tarkkaan otsikkoa mutta Ylen Olotilassa se ainakin on.

    Liisa UA (edelleen anonyyminä, kun google-identiteettini on murrosvaiheessa). Nettisivut kyllä löytyvät nytkin: www.pyoreapoyta.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Liisa, kiva kuulla että sinullakin tämä työskentelytapa on toiminut. Tutustun hetimiten nettisivuusi!

      Poista
  4. Erinomainen kirjoitus!

    Hyvin samankaltaisia kokemuksia itselläni, vaikka omissa valmennuksissani (ei työnohjausta, vaan life coaching -pohjalta) emme olekaan lopuksi käyneet yhdessä karttoja läpi. Joskus joku toivoo sitä, mutta se pitäisi sopia etukäteen. Pidän ryhmävalmennuksia, joissa ihmiset eivät tunne toisiaan entuudestaan, eivätkä kaikki halua jakaa syvempiä tuntojaan. Minun kanssani jokainen on toki voinut halutessaan puhua ja pohtia. Yhteistä keskusteluakin syntyy illan aikana, mutta monia asioita halutaan pitää itsellään.

    Aarrekarttaillat ovat olleet hyvin pidettyjä ja ihmiset ovat saaneet niistä enemmän kuin ovat odottaneet. Todellisia oivalluksen hetkiä.

    VastaaPoista