torstai 25. huhtikuuta 2013

Myötävaikuttamista

Olen ihmetellyt viime aikoina sitä, miten voimallisia mielen muutosprosessit saattavat olla, sitten kun ne lähtevät liikkeelle. Mielen, kasvun ja oivalluksen asiat ovat aineettomia, mutta niiden voima on kuin keväisillä jäälautoilla, jotka lähtevät murenemaan jyristen ja vyörymään kohti rantoja. Ne kuljettavat isoja kappaleita hyvin kaukaa, vuosien takaa. Kiskovat juuriltaan jotain muinaista.

Ne voivat temmata mukaansa myös paljon sellaista, jolla on konkreettinen, materiaalinen ilmiasu. Siinä voi mennä uusiksi yhden jos toisenkin kaapin sisältö.

Kun seuraa läheltä jonkun toisen ihmisen elämänkulkua ja työstämistä, se voi vaikuttaa hyvin voimakkaasti sysäten liikkeelle jotain omassa elämässä. Läheisten ihmisten keskeiset kasvuprosessit voivat ikään kuin ravita tai rikastaa toisiaan.

Kyse ei ole siitä että olisi täysin sama teema tai kysymys työn alla, tai aina edes elämänvaihe. Eikä myöskään siitä että jäljiteltäisiin toisen ratkaisuja tai yritettäisiin toimia samoin.

Kyse on pikemminkin siitä, että kun näkee toisen työskentelytavan tai työstämisen muodon, tai kun näkee mielen materiaalin, kuin tilkut, paperileikkeet tai saven pöydällä, ne alkavat assosioida suhteessa johonkin sellaiseen jota katselee omalla mentaalisella (tai joskus konkreettisellakin) pöydällä. Tai kun näkee liikettä, liike vaikuttaa uutta liikettä. Tai kun asettuu rinnalle tai lähietäisyydelle, jokin toisen rytmissä liikuttaa itseä, assosioi, soittaa jotain kieltä - arvaamattomin seurauksin.

Tämä on eräs hienoimpia asioita, mitä läheinen ihmissuhde voi tarjota. Kaksi prosessia ottaa voimaa toisistaan ja samalla liikkuu omaa suuntaansa. Kuin kaksi pyörrettä virrassa, joilla on oma pyörimisliike ja tila, mutta jotka vaikuttavat silti toisiinsa.

Taika on se että kummallakin on hengitys- ja ajattelutilaa, ilmaisutilaa ja uskallusta elää elämäänsä toisen katseen alaisena.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti