keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Anna pois jo viimeinkin

Tänä keväänä olen perehtynyt rankan siivoamisen autuaallisuuteen. Miten hyvä on heittää pois (lue: kirpputorille) ja luopua tavaroista. Tähän puuhaan voi tulla melkeinpä addiktio. Perusteellisen perkaamisen tuottama siisteystila on ihana, samoin se tunne että edes hetken aikaa maailmani on NIIN järjestyksessä että tiedän mitä missäkin kellarin laatikossa on!

Kellarinperkausprosessissa oppii myös asian toisen puolen: miten hyvä on että EI heitä pois ihan kaikkea. Vanhojen tekstien lukeminen on upea kokemus, melkein kuin aikakonematka. Olivatpa ne päiväkirjoja, kirjeitä tai työtekstejä. - On toki olemassa myös niitä omia tekstejä, joita ei yksinkertaisesti kestä lukea, esimerkiksi nolouden takia. Mutta niidenkin aika tulee!

Mietinkin, että näin tietokoneaikana ei tekstejä oikeastaan tarvitse hävittää. On sen sijaan opeteltava hyvä tapa kansioida tekstejä.

Minulla on tapana rakentaa oma kansio lähes jokaiselle tekstille, jota kirjoitan. Sen yhteydessä voi olla luonnoksia, taustamateriaalia ja muuta vastaavaa. Lisäksi sen yhteydessä on "ROSKISFILE" jonne heitän kaikki pois leikatut kappaleet. Näistä roskiksista on dyykattu joskus toisiin teksteihin paljon tärkeätä!

Säästän myös kaikki blogiluonnokset. Ei koskaan tiedä mitä voi tarvita, eikä koskaan voi tietää mitkä palaset yhdistyvät myöhemmin järkeväksi kokonaisuudeksi.

Siivouksen ja kirpputoriprojektin yhteydessä kävin läpi rankalla kädellä myös kirjahyllyäni. Se oli paljon vaikeampi tehtävä, enkä saanut kirjahyllyyn yhtään niin paljon tilaa kuin olin kuvitellut. Mitä kirjoja sitä säästää, mistä on valmis luopumaan ja pistämään kiertoon?

On olemassa kirjoja joihin tiedän palaavani aina uudestaan. On olemassa kirjoja, joihin en ole palannut "kauden" jälkeen, mutta jotka ovat niin hyviä että pidän mahdollisena että uusi "kausi" tulee vielä. Sitten on niitä jotka ovat ajankohtaisia ja aktiivikäytössä. Sitten on niitä, joita olen aloittanut ja joista en ole pitänyt tai joita olen jopa inhonnut. (Niistä voi helposti luopua.) Ja lopuksi niitä, jotka odottavat lukuvuoroaan. Kauanko kirjan pitää odottaa lukuvuoroaan ennen kuin siitä voi luopua, ennen kuin on valmis toteamaan, että lukuvuoroa ei todennäköisesti koskaan tule? Kirjat puhuttelevat eri tavoin eri aikoina ja eri iässä. Ehkä olisi parasta olla luopumatta mistään.



On kuitenkin ihanaa miten yliopiston kierrätyshyllystä kirjat häviävät parissa minuutissa. Se on kuin taikaa. Se saa minut valtavan tyytyväiseksi.  Minun kirjoillani on uusi elämä jonkun toisen hoivissa.

2 kommenttia:

  1. Hurjan homman olet tehnyt, minäkin olen aina jonkun osan talosta laittanut tiukkaan syyniin mutta ikinä en vielä ole saanut elämänhallintaa ulottumaan kaikkiin paikkoihin yhtä aikaa. Tällä hetkellä kellari on se pahin katastrofialue.

    Kirjat ovat minullakin se tiukin juttu. Viimevuotisen kierrätyskeskusretken jälkeen olen kipeästi kaivannut kolmea kirjaa mutta näköjään elämä jatkuu ilmankin.

    Ja ne omat tekstit, voi hyvänen aika. Enimmäkseen en tiedä kumpi on pahempi juttu, se että ne ovat tallella vai että ne eivät olisi. Taidan silti poimia tuon roskisfile -idean. Se voisi säästää muutamalta pyörän uudelleen keksimiseltä.

    Onnittelut siivouksen johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Omien kirjoitusten katselu jälkikäteen on kyllä joskus lähinnä tuskan hikeä ja punastelua, mutta jotain arvokasta siinä on että voi katsella menneisyyttä tekstien kautta. - Mulla on vielä jäljellä yksi iskemätön paikka. Se on keittiön "roinakomero". Keittiöremontin jälkeen syntyi koko seinän korkuinen komero jossa oli tarkoitus tyylikkäästi mapittaen varastoida kodin tärkeitä papereita, keittokirjoja sun muuta. Oli hankittu koria ikeasta ja muullakin tavalla yritystä pitää homma hanskassa. Roinakomero on kuitenkin tällä hetkellä totaalisessa kaaoksessa. Aion vielä tänä kesänä kohdata sen. avoimin mielin! :-D

      Poista