lauantai 22. kesäkuuta 2013

Kirjoitusretriitistä - mikä toimi tällä kertaa?

Hangossa kirjoittamassa- tarinani sai jatkoa tänäkin kesänä, kun kirjoitan loppuun viime kesänä alulle laittamaan kirjakäsikirjoitusta. Kirjan teksti on levännyt työvuoden aikana, mutta ihmeesti tuntuu siltä, että se on myös edennyt. Kirjan rakenne meni osittain uusiksi, mutta tulos on tiiviimpi ja paremmin etenevä.


Tällä kertaa kirjoittamista edistivät seuraavat asiat, vapaasti mieleen tulevassa järjestyksessä:

- valon ja vähäeleisen kauniin tilan luominen ympärilleni. Tämä ei välttämättä toimi kaikille samoin, mutta minusta tuntuu että kun visuaalisesti näin ympärilläni hyvin jäsennettyä tilaa, ajatuksillekin tuntui tulevan tilaa.Vuokrasin siis väljän puutaloasunnon viikoksi.

- kevyt läppäri, jonka sylissä pitäminen mahdollistaa mukavan sohvalla risti-istunnassa tai nojatuolissa kirjoittamisen.

- työrytmi. Kokosin kyseiselle viikolle kaikki keskeneräiset työt ja sijoittelin osan niistä tähän viikkoon, osan seuraavaan. Sitten annostelin kirjankirjoitusajan "palkinnoksi" hyvin tehdyistä muista töistä.

- tiivis sisällöllinen keskustelu läheisen kollegan kanssa. Kirjoitin koko viikon aihepiiriäni hyvin tuntevalle ystävä-kollegalleni intensiivisesti ajatuksiani ja luin hänen ajatuksiaan samasta aihepiiristä. Näissä mailikirjeissa ajatus sai liikkua täysin vapaasti, mutta usein huomasin sen vaivihkaisesti liikuttelevan kirjan teemoja oikealle paikalleen.

- ihanat tauot auringon ja meren lähellä ja itselle sopivan päivärytmin hakeminen



- uusi harrastus jooga, joka tuo elinvoimaisen olotilan ja kiitollisen mielen

- aamusivujen kirjoittaminen, eli kynällä kirjoitetut suoraan mielestä sivulle siirtyvät tajunnanvirtapurkaukset heti herättyä. Tämä luovan työn tekijöiden suosima, alitajuntaa ja mielen kytköksiä herättelevä tapa on peräisin Julia Cameronin kirjoista. Olen lukenut pari lukua yhtä niistä ja poiminut pari käytäntöä sieltä, mutta en ala esittelemään kirjaa laajemmin, koska en ole lukenut sitä kunnolla ja koska minulla on melkoisia varauksia kirjan tyylin ja retoriikan suhteen. En tiedä saanko kirjaa luettua koskaan läpi, mutta aamusivut ovat niin monen tuntemani ihmisen luottometodi, että tartuin siihen nyt itsekin. Se toimi samaan tapaan kuin tuo ystävälle mailaaminen.

- läpeensä tuttu aihe: täytyy myös todeta että kirjoittamisen sujuvuuden tärkeimpänä lähteenä on se, että kirjoitan asioista joista olen kouluttanut niin paljon, että olen jäsentänyt ne monen monta kertaa, hahmottanut niiden väliset yhteydet ja tutustunut eri tapoihin, joilla ne voi tehdä ihmisille ymmärrettäväksi. Viime kesänä, kun käynnistelin työn alla olevaa kirjaa, kirjoittamiseni oli tukkoisempaa, koska asioiden väliset yhteydet eivät olleet yhtä kiteytyneitä. Nyt kirja on tulossa valmiiksi suunnilleen tarkoittamassani aikataulussa.

- koska tein tällä viikolla myös muita töitä, en pitänyt viestintäblokkia vaan puhelin ja maili olivat avoinna. Se ei tuntunut häiritsevän lainkaan.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaapa ihanalta ja hedelmälliseltä kirjoitusretriitiltä! Ja vielä Hangossa :). Olit muuten oikeassa, Kallion Säkenöivät hetket on hieno romaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maria, onpa kiva kuulla että pidit Säkenöivistä. Ja Hanko on ihmeellinen paikka. Ihanaa kirjakesää sinulle.

      Poista
  2. Kuulostaa - pakko sanoa - kadehdittavan ihanalta. Näin kevätkaudesta edelleen aika väsyneenä haikailen ennen kaikkea tuota häiriötöntä tilaa. Korvani ovat niin väsyksissä, että perhekin tahtoo olla liikaa. Mutta ei hätää, syksyllä olen lähdössä Malagaan pitkälti samassa tarkoituksessa, ja myöhemmin varmaankin Lintulaan. Voi kun saisikin olla kauan, mutta viikko on varmaan maksimi.

    Minäkin olen piintynyt aamusivujen kirjoittaja, menossa on varmaan viides tai kuudes vuosi, tai sinnepäin. Minä kyllä pärjään ihan hyvin Cameronin retoriikan ja maailmankuvan kanssa, mutta minähän olenkin ortodoksi :-). Ja niin tai näin, menetelmät kyllä toimivat hyvin, muutkin kuin aamusivut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Liisa! No kyllä Malaga ja Lintulakin kuulostavat ihanilta kirjoituspaikoilta. Ja viikko voi olla pitkäkin aika kun se sattuu sopivaan kohtaan. Viikko on minulle sen mittainen aika että alan kaivata sen jälkeen myös jo normiarkeakin. - Minä olen ihan alussa aamusivuissa, mutta olen kuullut niistä niin paljon hyvää että aion pitää rutiinista kiinni. Uskon että monet muutkin Cameronin jumpat ovat toimivia.

      Poista