perjantai 21. kesäkuuta 2013

Lapsen lepoasentoon



Joskus elämä on "bowl of cherries". Joskus taas ei.

**

Olen viime aikoina  tutustunut joogaan ja oppinut mm. että tiettyä lepoasentoa kutsutaan "lapsen lepoasennoksi". Kehotus mennä lapsen lepoasentoon tulee monta kertaa joogatunnin aikana. Lisäksi kerrotaan, että koska tahansa harjoituksen aikana voi mennä tähän asentoon, jos tuntee siihen tarvetta. Minusta tämä kutsu tuntuu joka kerta sykähdyttävältä.

Millainen on lapsen lepoasento, mielikuvana? Lapsi lepää usein luontevasti, samaan tapaan kuin on luontevasti toimelias. Lapsi elää syklisesti kehossaan.

Lisäksi lapsen maailmaan, silloin kun kaikki on niin kuin pitää, kuuluu turvallinen olo ja tieto, että joku pitää huolta. Lapsi on olento joka on monin konkreettisin tavoin riippuvainen muista, ja lepää tässä riippuvaisuudessaan.

Jooga tarjosi kokemuksen myös tähän liittyen. Olin "aerial" joogassa, jossa asanoita tehdään eräänlaisen liinan tai riippukeinun varassa. Alku- ja loppuhetki vietettiin kokonaan sen riippukeinun sisällä, kuin toukat kotelossa, hiljalleen keinuen. Minulle uskaltautuminen roikkumaan, välillä pää alaspäin, näissä liinoissa oli iso askel. Uskalsin tehdä jotain sellaista joka tuntui ensin fyysisesti hieman pelottavalta. LIsäksi metaforisesti ajattelin, että se oli askel kohti olotilaa, jossa jäädään lepoon sen tosiasian kanssa että olemme kaikki hyvin riippuvaisia toisistamme. Tarvitsevia.

**

Haluaisin että kaikki voisimme mennä lapsen lepoasentoon, aina silloin tällöin, kun sitä tarvitsemme. Suoda itsellemme lapsen levon.

Hyvää juhannusta ja kesää kaikille!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti