tiistai 30. heinäkuuta 2013

Rimpuilua

Prokrastinaation hyvä puoli on se, että kun sitten monen viikon tuskailun ja välttelyn jälkeen vihdoin alkaa työhön, esiin purkautuu valtava määrä ajatuksia, ideoita, alkuja ja erilaisia suuntia. Materiaalia on vaikka miten paljon. Lisäksi on niin tyytyväinen olo: nyt minä sitten vihdoin teen tätä, eikä se ollut tämän kummempaa.


***


Kirjoitustyö on kamalaa. Sitä mukaa kun teksti alkaa löytää muotonsa ja lakkaa olemasta pelkkiä aikeita, se muuttuu ankarammaksi. Välttelyn tuska on kova tuska, mutta siinä on sentään mukana se (ei niin vähäinenkään) lohtu ja viehätys, joka tulee hyvistä aikeista ja kaikesta siitä hienosta luomistyöstä, jota aikomuksissa siintää.

Valmistuva teksti sen sijaan tuijottaa tylsänä takaisin kuin se armoton vaatekaupan peili joka ei nuorenna, hoikista eikä silota silmänalusia.

Tämmöinenkö siitä on tulossa. Tässäkö kaikki.



***

Jossain vaiheessa ajattelin että oli hyvä strategia kertoa tulevasta tekstistä mahdollisimman monelle: silloin olisi sopivasti paineita saada se kirjoitettua. Teksti olisi hiukan enemmän totta jo ennen kuin sitä oli olemassa.

Nyt sama strategia iskee lujaa. Teksti alkaa olla ikävästi totta, elää omaa elämäänsä, jolle en enää mahda mitään.





Vaatekaupassa on hyvä muistaa että minä en ole peilikuvani (sitäpaitsi vaatekaupan valot OVAT ihan kamalat!). Eikä se tekstikään ole minä. Minä sen silti tein.

 


***


On uskallettava epäonnistua. Mihinkä sitä maan pinnalta voisi pudota.


4 kommenttia:

  1. Voi hyvä tavaton. Nyt minun ei tarvitse kirjoittaa tätä tilitystä, kun sinä teit sen jo.

    Lohdun sana: niinkuin varmaan tiedätkin, kun vähän kuluu aikaa, niin sitä alkaa ihmeesti päästä sopuun tekemänsä/kirjoittamansa kanssa. Alkaa jopa uudestaan nähdä siinä hyvää, ehkä hohdokastakin. Ja sitten onkin jo vaarassa aloittaa uutta :-)

    Mutta joo. Ei tuollaista kyllä ihminen yksin kestä. Hyvä että kirjoitit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Liisa, ihanaa kun oot taas langalla! KIITOS :-) tää on niin tätä! Elän toivossa että sitä hyvää voi taas jossain vaiheessa nähdä. Mutta mikä siinä on ettei teksti käyttäydy ollenkaan kuten haluaisi...

      Poista
    2. Kun minusta vaikuttaa siltä ettei MIKÄÄN käyttäydy niinkuin ajattelisi. Jos osaisi oikein todella suunnitella niin sitten ehkä... Se on vielä kokematta, mutta vähän pelkään että tulos olisi hengetön . Jos taas heittäytyy virran vietäväksi, niinkuin minulle yleensä lopulta käy, niin tulosta ei aina tunne omakseen. Tai sitten se on liiankin tutunnäköinen...huh.

      Voi sentään. Mikään ei ole hyvä. Minä täällä kadehdin kun olet päässyt jo tuohon vaiheeseen kirjoittamisesi kanssa. Itselläni on vielä monta tunnemyllertystä edessä, ennen kuin pääsen kunnolla kritisoimaan valmista työtäni.

      Poista
    3. Aina se on yllätys - suunnittelu on ehkä enemmän keino päästä liikkeelle. Mutta tuo oli hyvin sanottu: liiankin tutunnäköinen.

      Eikä se kokonaan valmis ole vielä, se on vaan yli sen rajan josta näkee millaisen muodon se nyt sitten otti. Hirveästi työtä on vielä edessä, siksi olisin toivonut hieman armollisempaa peilausta. Mutta tällä kertaa näin.

      Poista