lauantai 17. elokuuta 2013

Miten matkustaa seikkailumielellä?

Lueskelin Leo Babautan tunnetun Zenhabits-blogin juttua siitä, miten matkustaa. Blogissa on hyviä ajatuksia ja luen sitä usein, vaikka myönnettäköön, että blogin jonkinlainen "pakattu seesteisyys" vähän ärsyttää.



No, mutta aloin miettiä että tuon bloggauksen "kuinka matkustaa lasten kanssa "-lista on aika mukava lista, kun sen kääntää ohjeeksi ohjausprosessin alussa.  Erityisesti nämä (vapaasti kääntäen):

"Asennoituminen". Valmista heitä siihen, että matkaan tulee kuulumaan myös väsymistä, eksymistä, asioiden pieleen menemistä. Se kuuluu asiaan, se on osa seikkailua. Ollaan lähdössä seikkailulle!

"Valittaminen". Valittaminen ei kuulu seikkailuun, ole mieluummin kiitollinen siitä että saat olla mukana. 

-- Tämä on vaikea toteuttaa täydellisesti eikä täysin ilman valittamista varmaankaan tarvitse selvitä. Joskus pitää hiukan saada marista, mutta siihen ei jäädä vellomaan eikä sen anneta vallata koko porukan mielialaa!

"Lepo". Lapset tarvitsevat lepoa. Lepääminen pitää rakentaa osaksi matkaa. 

-- Tämä on hyvä muistaa -itse kunkin meistä!

"Suunnittelu" Ota lapset mukaan suunnitteluun. Jos vain raahat heidät mukaan paikkoihin, jotka kiinnostavat sinua, se on heistä tylsää. Anna heidän suunnitella matkaa, niin se muuttuu kiinnostavaksi.

-- Tämä on koko homman idea. Ohjausprosessin suunnittelu kuuluu ohjattavan työhön - miten hän muuten
voisi sitoutua?

"Olkaa toistenne matkaoppaita". 

-- Ohjauksessa, erityisesti ryhmässä, jokainen voi vuorollaan opastaa toinen toistaan, opettaa muita ja jakaa osaamistaan. Se vahvistaa ohjattavien toimijuutta ja asiantuntemusta, ja toisaalta lisää ryhmän synergiaa.

"Anna lapsille vastuuta". Lapset eivät ole vain matkan nauttijoita, vaan he rakentavat sitä ja kantavat siitä vastuuta. Tällä tavalla he oppivat matkustamaan ja osaavat sen hyvin aikuisinakin.

-- Niinpä! Ohjauksessa ohjattava ei ole ohjauksen "nauttija" vaan sen subjekti, toimija. Mitä aktiivisemmin ohjattava osallistuu ohjausprosessin muovaamiseen ja hahmottamiseen, sen suurempi siirtovaikutus ohjausprosessissa tapahtuvalla oppimisella on. Hän oppii siis "matkustamaan" eli ohjaamaan omaa työskentelyään pitkäkestoisissa, kompleksisissa projekteissa yhdessä toisten kanssa. Mikä mahtava taito!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti