keskiviikko 28. elokuuta 2013

Muutosta isolla M:llä vai pienellä m:llä?

Pedaforum-paneelissa ja edellisen postauksen keskustelussa aloin miettiä vielä kysymystä kahdenlaisesta muutoksesta työyhteisössä. Muutosta Isolla M:llä ja muutosta pienellä m:llä.

Edellinen on syvällekäyvää, perustavasti käytäntöjä ja työprosesseja muuttavaa. Se muovaa työn rakenteita, työvälineitä, työtä jäsentäviä malleja tai käsitteitä ja arviointitapoja. Mahdollisesti myös yhteisön suhdetta ympäristöönsä. Siksi se edellyttää monenlaista uuden oppimista. 

Sitten on sellaisia muutoksia, jotka ovat pientä korjautumista, tuunaamista, helposti toteutettavia asioita, jotka pitää vaan oivaltaa ja hoksata. 

Muutosväsymys syntyy liian nopeista ja hallitsemattomista sekä käsittämättömäksi jäävistä Ison M:n muutoksista. Lisäksi tällaisia muutoksia varten tarvitaan usein paljon tietoa ja tausta-aineistoa. Mitä syvemmälle perusteisiin kosketaan, sen perustellumpia pitäisi siirtojen olla.


**


Mutta nämä pienet muutokset sitten. Nehän syntyvät yleensä siitä, että joku innokas huomaa ihmetellä, että miksi tämä asia on näin, kun se voisi helposti olla toisin. Niihin tarttuminen ei edellytä monimutkaisia prosesseja, lähinnä sen, että joku innostuu ja tekee.


Tämä pieni korjausliike -tyyppinen asioiden muuttaminen on usein jopa hauskaa. 

Tällainen keksivä korjaaminen voidaan myös aika tehokkaasti estää joustamattomuudella, epäselvillä säännöillä tai työnjaolla.









Aloin miettiä asiaa myös omien koulutusteni kannalta. Voisiko niissä syntyä työn muutosta niin, että koulutus saa huomaamaan, missä on helppo tehdä "muutos pienellä m:llä". Kun se onnistuu, se on tyydyttävää ja innostavaa, siitä aukeaa toimijuuden tuntu ja vaikuttamisen meininki. Sen jälkeen pienillä tuunauksilla alkaa syntyä vaikutuksia ja muodostua uusia odotushorisontteja. Niin nämä pienet muutokset pohjustavat ja motivoivat perustavampaankin muutokseen.

Muutosta Isolla M:llä ei voi tehdä yksin. 

Mutta niitä pieniä voi tehdä ihan kuka tahansa!



Ps. Iloisesti tervetuloa uusille lukijoille! 


EDIT: Jari Hakanen kutsuu tällaista pienen m:n muutosta "työn tuunaamiseksi" (esim. Hakanen 2011. 84-92). Hän puhuu siitä tässä tekstissä lähinnä yksilön näkökulmasta.

Hakanen, J. 2011. Työn imu. Helsinki: Työterveyslaitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti