perjantai 27. syyskuuta 2013

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!

Tekstin kanssa eläminen on ollut tämän syksyn teema. Kirjoitusprosessi ja tekstin yllättävä omapäisyys on aiheuttanut harmaita hiuksia, pään seinään lyömistä ja kauheita kuoppia.

Olen kuitenkin antanut aika monen ihmisen lukea tekstiä ja käyttänyt sitä myös koulutusten ja ohjauspajojen oppimateriaalina. Testaan tekstiä sen oikealla kohderyhmällä.

Tämän altistuksen avulla voitin inhottavat häpeän tunteet, joita kehkeytyvä teksti näköjään aiheuttaa. Kun se alkaa saada muotoa, se saa samalla rajat. Silloin näkee, ettei se tosiaankaan ole täydellinen. (Kuviteltu, hypoteettinen, aiottu tekstihän voi sitä olla. Missään ei ole niin hienoja tekstejä kuin aikomuksissa.)

Keskeneräisen tekstin antaminen käyttöön sisältää myös muita ansoja. Onhan se nolostuttavaa pyytää toisten huomiota tekstilleen.

Mutta sieltä alta löytyi sitten lopulta se alkuperäinen syy kirjoittamiseen. Kirjoitin sellaisen kirjan, jota kaipasin ja tarvitsin koulutusteni ja ohjaustouhujeni tueksi. Ja kirjoitin sinne kaiken sen, mitä olen vuosien varrella halunnut aiheesta sanoa. Tai melkein.


***

Äitini toivottaa aina leipomukselle onnea, kun se menee uuniin. "Onneksi olkoon."  Minun kirja-leipomukseni menee nyt uuniin, kunpa se ei olisi likilaskuinen eikä myöskään palaisi mustaksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti