sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Avoin vai suljettu

Pohdin aiemmin edellä sitä, miten teksti saa sen luomus-luonteensa, oman olemuksensa - sen myötä tunnun että se on melkein kuin jokin olento, jolla on oma tahto ja luonne.

Heräsi toisenlainenkin ajatus. Se että jokainen teksti on toisaalta avoin,  ja tekstin rajat kovin huokoiset.

Tekstin muovaamisen voi päättää jossain kohtaa lopettaa. Hyväksyä sen sen hetkisen olemuksen. Teksti tulee "valmiiksi" nimenomaan silloin kun muokkaamisesta luopuu. Toisaalta muovaamista voisi jatkaakin. Kun tekstin laskee käsistään, tietää aina että vielä olisi voinut jatkaakin.

On hassua ajatella, että potentiaalinen lukija silti voi periaatteessa lukea jokaisen yksityiskohdan yhtä painavana. Mistä hän voisi tietääkään, että juuri tuo nimenomainen sana tai painotus olisi yhtä hyvin voinut seuraavassa hetkessä vaihtua toiseen?

Jos olisin jatkanut vielä päivän tai viikon, mitkä yksityiskohdat olisivat vaihtuneet?


**

Jokainen teksti, joka maailmalla liikkuu oman luomuksenaan, on ollut joskus samalla tavoin avoin prosessi.

Jokainen teksti on myös luettuna avoin prosessi -- ja se on sitten oma tarinansa, se.


**

Kuva on tietenkin myös samalla tavalla avoin prosessi.

En ole koskaan ollut erityisen harjaantunut kuvankatsoja, mutta huomasin tänä viikonloppuna taidemessuilla odottamattomasti haltioituvani kuvista, mm. näistä ihmeellisistä tummista kuvista 

Pidin sellaista viikonloppua, että sulkeuduin omiin oloihini lepuuttamaan mieltäni. Kävin kirjastossa ja taidemessuilla. Törmäsin aivan odottamattomiin luomuksiin. En oikein odottanut mitään, ainoa toiveeni oli lipua ajassa ilman ohjelmaa, aikatauluja ja odotuksia.

Viikonloppu voi sekin olla avoin prosessi. Kun on turistina omassa ympäristössään, voi joskus löytää aivan odottamattomia iloja.

5 kommenttia:

  1. Todella vaikuttavia ja inspiroivia nuo Timo Sälekiven työt! Olen itsekin pohtinut tuota luomisprosessin avoimmuutta ja sulkeutuneisuutta. Valokuvauksessa koitan välttää lavastamista, mutta jo pelkkä kuvakulman valitseminen ja aiheen rajaaminen ympäristöstä on selkeä valinta, joka sulkee jotain ulkopuolelle. Monesti jälkeen päin yritän nähdä omia töitäni vieraan silmin, ikään kuin en tietäisi mitä jäi pois (rajauksen ulkopuolelle). Mutta vaikeaa se on, asettua omien töiden ulkopuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kun tykkäsit Sälekivestä. Ja kiva kun jatkoit pohdintaa valokuvauksen puolelle.

      Poista
  2. Muistaisin joskus ennenkin nähneeni ja ihailleeni Sälekiven teoksia. Jotenkin pelkistetysti tavoitettu jotain ihmiselon ristiriitaisuudesta.

    VastaaPoista
  3. P.S. Niin, ja ikään kuin synkkä versio Kai Stenvallin ankoista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, ne on ihanan monimielisiä. Ja oudosti hellyttäviä.

      Poista