maanantai 30. joulukuuta 2013

Uudenvuoden "lupauksia"

Niin - mitä sitä lupailemaan. Mutta jos lupausten sijasta hahmottelisi jonkinlaista maisemaa, jota katselisi?

Olen mielistynyt jo edellisessä postauksessa mainitsemaani ajatukseen, että voisi paneutua tutkimaan erilaisia kysymyksiä, pakottamatta ratkaisua tai toimintaa. Etenkin erilaiset vastakkainasettelut kiinnostavat koko ajan enemmän nimenomaan ajattelun lähtökohtina, ei niinkään valintavaihtoehtoina.


Melkein aina käy niin, että kun lähtee seuramaan jotain jyrkkää ristiriitaa omissa ajatuksissa, sen taustaa tai ympäristöä penkoessa ymmärtää jotain tärkeätä ja kiinnostavaa. Ristiriita vaan tuntuu usein kokemuksena aika ikävältä. Siksi sitä mieluummin tekee kaikenlaista välttääkseen asiaan perehtymistä. Mutta kyllä se perehtyminen maksaa vaivan, joka kerta.

Olen viime aikoina löytänyt ristiriitaisen ajatussolmun takaa seuraavanlaisia ihmettelyjä:

- Pitääkö minulla aina olla mielipide joka asiaan? Onko minun voitava tiedollisesti hallita jokainen asia joka tulee vastaan?
- Miten ja missä määrin tietämiseni on kytköksissä siihen mitä teen? Mitä virkaa on tiedolla, joka ei elä toiminnassa ja arjen käytännöissä - ja toisaalta, mitä tietoa vaatisi sellainen toiminta, jonka tiedän hyväksi ja jota haluaisin lisätä? Vaatiiko se yhtään "lisää" tietämistä, ehkä ei.





Tällainenkin tuli mieleen:
- Ristiriitaan jumittuessasi kokeile, ajatteletko vielä viikon päästä näin, onko ristiriita elävä vielä silloinkin. Jos unohdat sen, se ei ehkä ollutkaan tärkeä. Tai jos se oli tärkeä, törmäät siihen kyllä uudelleen.


**

Lueskelin pitkästä aikaa Zen habits-blogin Leo Babautan juttuja, aina hämmästelen mitä kaikkea hän osoittaa mahdolliseksi vain kokeilemalla ja tekemällä.

Samalla kun innostun helposti "tämäkin on mahdollista" -sanomasta ja se saa minut isoihin ajatuskieppeihin, ajattelen yhä useammin, että mahdollisuudet saavat ihan rauhassa olla rajattomat. Minä en ole rajaton.

En nyt yritäkään seurata Babautan jalanjäljissä, mutta minua kyllä jonkin verran kiinnostaa hänen luopumis-kokeilunsa. Eli sen tutkiminen, mitä itsessä tapahtuu, kun joksikin aikaa luopuu jostain, josta on vaikea luopua.

Meditaatiossakin on kyse eräänlaisesta luopumisesta: luovutaan toiminnasta ja tavanomaisista ärsyke-reaktioketjuista. Havainnoidaan, mitä siitä seuraa. Siksipä siihenkin on välillä niin vaikea ryhtyä - vaikka se on "ei-minkään-tekemistä". Siinä luovutaan pieneksi hetkeksi jostain sellaisesta, jonka katsoo arjessa välttämättömäksi.

**

Minut pysäytti hiljattain tämä yksinkertainen ajatus: minulla pitäisi olla energiaa kaikkeen siihen mitä kaavailen tekeväni. Tämä kuulostaa täysin itsestäänselvältä, mutta eipä vaan ole. Kuinka usein suunnittelen tekemisiäni juuri tästä näkökulmasta? Enpä juuri koskaan. Ajattelen aina, että tätä "tarvitaan". Tai "tämä on luvattu". Tai  "tähän osaisin vaikuttaa", "tähän minulla on annettavaa"... Tai muuta sellaista.

No nyt kuitenkin ajattelin: tuleeko minulla olemaan energiaa kaikkeen kaavailemaani? Ja huomasin että bäng, siinä oli ratkaisu yhteen niistä ongelmista joita olin määrännyt itselleni vatvottavaksi joululomalle.

Hyvää uutta vuotta!

perjantai 27. joulukuuta 2013

Välipäivinä ehtii ajatella

Yritän välipäivien aikana saada ratkaistua pari ongelmaa - tehdä viisaita päätöksiä. Lisäksi yhden tekstin pitäisi tulla valmiiksi. Sen vuoksi ajattelin käyttää aikaani seuraavasti.

Jokaisena päivänä
- pitkiä kävelyjä, sateesta huolimatta
- harjoittamista (jooga tai muu meditatiivinen harjoittaminen)
- lukemis- ja kirjoitustyötä rennolla kädellä

Jotenkin uskon, että ratkaisu tai päätös kuoriutuu esille näistä toimista ihan itsestään. Ei nyt tarvitse tehdä edes plussien ja miinusten listaa tai swottia... Ajatukset pyöriskelevät asian ympärillä muutenkin. Ehkä yritän vain kuulla ajatukseni ja elellä niiden kanssa vähän aikaa.

Ennen joulua olin hermostunut, olin esittänyt asian itselleni muodossa "pitää päättää". Nyt olen esittänyt asian toisin: "tutki ja ihmettele".

Havaitsin ensi alkuun pelkkiä ristiriitoja. Tarkemmin katsoen ne ovat jonkinlaisia arkisia polariteetteja, teesejä ja antiteesejä. Vaakakuppeja tai tasapainottelun ääripäitä. Ne ovat tämän tyyppisiä:

Minkä verran itselle, minkä verran muille? Mikä on oikein ja kohtuullista?
Minkä verran rakentaa uutta, minkä verran nojata jo rakennettuun?
Missä määrin aukoa uusia mahdollisuuksia, missä määrin kaventaa ja fokusoida?
Millä asioilla on arvoa välitavoitteina matkalla kohti jotain perustavampaa asiaa, mitkä ovat itseisarvoisia?
Olenko jo polulla vai vasta maastoa kartoittamassa?

Voi olla, että näitä ei koskaan ratkaista kokonaan, vaan niistä otetaan suuntaa, liikutaan ja pysähdellään.



torstai 19. joulukuuta 2013

Kotiin päätyvä


Askartelin tällä kertaa joulurunon ihan itse: googletin "joulu"  ja poimin sanoja ensin tarjoutuvista linkeistä.



Ystäville, työtovereille, keskustelu- ja ajattelukumppaneille 

Rauhallista joulunaikaa ja onnea uuteen vuoteen - jona toivon taas tapaavani teidät uudestaan!





 Kotiin päätyvä



Saapui kimaltavien pallojen viidakot,

 hautausmailla tuntuu varjo.



 Tee ihme

 jokikisellä kerralla



 Jos aikaa jää,

kirjoitetaan lisää






keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joululinkkejä ja -leikkeitä

Joulun odotuksen tunnelmissa valikoima joulunaikaan sopivia linkkejä joistain lukemistani blogeista:



















Bloggaaja jouluaamuna Kotuksen joulupaketista
Herkun ja koukun Joulukalenteriin voi hypätä mukaan tästä
Oikeus olla rajaolento -blogin Maahiska mietti lahja-asioita täällä 
Kirjatoukka ja Herra Kamera joulutunnelmissa muun muassa täällä.
What a Shrink thinks ajattelee täällä kovia aikoja.
Jalkaisin -kävelyblogin joulunalustunnelmat Kuopiosta
Ja vielä - Tampereen yliopiston kuvajournalismin opiskelijoiden kandityöt täältä

Ja hei tämä vielä!

maanantai 16. joulukuuta 2013

Ohjauksen arviointia kurssin päättyessä

Yliopistopedagogiikan jatkokurssin porukka vm. 2013 teki käymästään Ohjaus yliopistossa- moduulista arviointia. Kurssin idea oli 
- opettaa yhteisöllistä, kokonaisvaltaista ohjausnäkemystä;
- kehittää sellaista ohjausosaamista, joka auttaa sekä opiskelijoiden että työyhteisöjen ohjaustilanteissa;
- rakentaa työvälineitä arkeen ja
- harjoittaa ohjausvuorovaikutuksen taitoja. Kurssin opetussuunnitelma löytyy tästä.

Keräsin palautetta yksinkertaisen fläppitekniikan avulla. Käytän tätä tapaa usein yksilö- ja ryhmätyönohjausprosessien arvioinnissa - silloin tosin käytän useampia teemoja ja monimutkaisempaa arviointitapaa.

Arvioinnin teemat

Nyt käytin vain kolmea näkökulmaa, ihmiset kiersivät kirjoittamassa ajatuksensa jokaiseen fläppiinsen mukaan kuin tuntui tähdelliseltä. Fläpit katsottiin sitten yhdessä keskustellen läpi ja tarkennettiin kysymyksiä tarvittaessa. Teemat olivat
1) OPPIMISTULOKSET: mitä opin, oivalsin, mikä muuttui, missä harjaannuin?
2) TUOTOKSET: mitä konkreettisia malleja, käytäntöjä, toimintatapoja, artefakteja syntyi yhteisöön tai omaan työhön
3) MATKAKERTOMUS: millaiset asiat edistivät prosessia, mitkä haittasivat sitä, mitä huippuhetkiä tai taantumia oli, neuvoja tuleville matkalaisille

Mitä opittiin, mitä muuttui?

Oppimista kuvattiin jäsentymisen, kytkentöjen tai sanallistamisen termeillä. Ohjaus tavallaan "huomataan" uudella tavalla, sitä aletaan havainnoida uusin silmin ja tunnistetaan rakenteita ja vaikutussuhteita siellä, missä niitä ei ole ehkä aiemmin nähty.

Muun muassa seuraavia asioita tuli esille:
- saatiin paljon uusia työkaluja ohjauskokemusten ja ajatusten jäsentämiseen
- saatiin sanoja ja nimiä oman yhteisön toiminnalle ja sen hyvin toimiville elementeille
- oman työn tutut elementit jäsentyivät uudella tavalla: opetussuunnitelmatyöllä voi vaikuttaa ohjaukseen, omaa yhteisöä sekä ryhmää voi hyödyntää ohjaustyössä, yhteisö on myös ohjauksen subjekti yms.
- teoria ja käytäntö yhdistyivät, tuttu käsite sai uuden sisällön
- ohjauskäsitys rikastui ja monimuotoistui: ohjausilmiön laajuus ja sen eri toimintatavat hahmottuivat
- opittiin reflektoimaan omaa ohjausta ja opetusta sekä myös keventämään omaa työmäärää niissä
- opittiin ratkomaan ohjauksen ongelmia

Mitä rakennettiin?

Joissain ohjaustilanteissa "tuotos" nousee arvioinnissa etusijalle, sitä arvioidaan itsenäisenä artefaktina ja ohjausprosessin pääasiana. Arviointia saattavat myös säädellä monenlaiset arviointikriteerit. Opinnäytteet ovat tällaisia tuotoksia.

Tuotoksia on hyvä kuitenkin kysellä sellaisissakin ohjausprosesseissa, joissa niitä ei vartavasten lähdetä tekemään. Tuotos voi olla yhteinen toimintatapa, uusi viestinnän muoto, uusi tapa järjestää työtä, uusi jaettu ymmärrys yhteisestä tavoitteesta.

Tämän kurssiprosessin myötä kerrottiin syntyneen mm. seuraavanlaisia tuotoksia:
- intrayhteisö jatko-opiskelijoille
- kanditöitä ohjaavalle opettajayhteisölle keskustelualusta moodleen ja materiaalipankki
- konkreettisia "askelkuviovaihtoehtoja" (toimintamalleja) ohjauksen tilanteisiin
- opettajayhteisöön syntynyt yhteinen näkemys tai puhetapa ohjauksen tai opetussuunnitelman asioista

Miten prosessi eteni?

Prosessin arvioinnissa otetaan jälkikäteen haltuun pitkää ajallista prosessia, johon moni asia on vaikuttanut ja jossa monet toimijat ovat asettaneet tavoitteita.

Pitkästä ja vaativasta matkasta kertoivat mm. seuraavat arviot:
- "kevään ajatukset kypsyivät syksyllä! Syksy oli leppoisampi"
- "kevät ja syksy muodostivat (molemmat) oman, mutta (yhdessä) nousujohteisen kokonaisuuden"
- "lähde liikkeelle optimistisesti, älä lannistu vastoinkäymisistä, matkanteko kannattaa!"

Hyvin toimivasta ja ryhmäytyneestä ryhmästä kertovat arviot, joissa kuvataan, että
- ryhmään oli hyvä tulla mukaan myös kesken matkaa
- omien väsähtämisten tai aikatauluongelmien jälkeenkin kyytiin pääsi mukaan
- huippuhetken tuotti kurssin kehittämistehtävien purkupäivä, jossa toteutuksessa koskettivat "leirinuotion intensiivisyys, heittäytymisen rohkeus ja teorian sisäistäminen." Tällainen kurssilaisen kiitos kurssitoverille on kaunis kiitos yhteisöllisen ohjausprosessin päätteeksi.
- antoisaa olivat hyvät parikeskustelut ja ohjaustilanteet

Koulutuksen työnohjauksenomaisia - hyvinvointia tuovia ja yhteisöön kiinnittäviä - vaikutuksia kuvaavat  myös seuraavanlaiset arviot
- "työhyvinvointimatka"
- "parasta työnohjausta kevät ja syksy yhdessä!"
- "oppii yliopistosta, jakamisesta yhteisönä paljon"
- "samalla paljon oheistietoa muista yksiköistä ja yliopiston ajankohtaisista asioista"


**

Olisi kiva kuulla teidän lukijoiden hyvistä arviointikäytännöistä.  

Miten ohjausta tai ohjauksellista toimintaa kannattaa arvioida? Miten saadaan mahdollisimman monipuolinen näkymä? Miten arvioitte sitä onko ohjaus tai ohjauksellinen koulutus vaikuttanut?

Ja vielä - tervetuloa uusille lukijoille! :-)

torstai 12. joulukuuta 2013

11 asiaa, tai vähemmän

Sain blogihaasteen mainion Tietoinen läsnäolo -blogin Anninalta - jo nolostuttavan kauan sitten. Kiitos! Löysin sen jostain syystä vasta nyt. Vähän hassua laittaa jatkoa näin myöhässä, mutta... silti. 

"Säännöt: Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista."



On mukava tulla haastetuksi - saan nyt aikaiseksi vain muutaman haasteen eteenpäin. Ne menevät seuraaville lukemilleni blogeille, ilman velvoitteita tietenkin!

Hiljainen huone
Annan tupa
Hangöliv i Villa Tarja
Vera(n) Italia

Olen aiemmin vastannut kymmeneen kysymykseen täällä - sehän on melkein 11 asiaa...?


Omat kysymykseni. Ei tarvitse vastata kaikkiin! (Taidan tosiaan olla aika nössö blogihaasteilija!)
 
1. Miten innostuit kirjoittamaan blogia?
2. Kerro lukumieltymyksistäsi.
3. Minkä taidon toivoisit itsellesi?
4. Minne haluaisit matkustaa uudelleen?
5. Mikä saa sinut innostumaan?
6. Mistä hermostut?
7. Millainen on täydellinen vapaapäiväsi?
8. Mistä liikutut?
9. Mistä vuorokauden ajasta pidät eniten?
10. Entä vuodenajasta?
11. Mitä olisit toivonut minun kysyvän? 



Tässä vastaukset Anninan kysymyksiin, vastasin niihin sunnuntaiaamuna: 

1.   Miten aamusi tänään alkoi? 

Hitaasti, hyvin aikaisin. Aloin lukea Kurt Vonnegutia (kirjapiirissä listalla nuoruusvuosien suosikit) ja sen jälkeen nukahdin vielä uudestaan.

2.   Mikä olisi voinut mennä toisin tänä aamuna? Ja miksi? 

Olisin voinut herätä myöhemmin - heräsin aikaisin varmaan siksi, että ensi viikon työt alkavat pyöriä mielessä.

3.   Mikä piristää usein päivääsi? 

Kahvi! Keskustelut ja mailit läheisten kanssa, mukavat lounastreffit. Mukavat ryhmät kursseilla ja ohjauksissa. Ihmiset tuppaavat olemaan kivoja :-)

4.   Miten hemmottelet itseäsi?

Kts. edellinen vastaus + suklaa  + punaviini + elokuvat + lehdet + kirjat + blogit

5.   Miten hemmottelet läheisiäsi? 

Kts. edellinen vastaus + kotona tehty pizza. Yksi perheenjäsen tulee myös erityisen onnelliseksi subileivistä :)

6.   Mikä rutiini on tärkein omalle hyvinvoinnillesi? 

Hyvän yön toivottaminen, lukeminen ja kirjoittaminen osana arkea, jooga

7.   Mistä saat aikaa huolehtia itsestäsi ja tehdä tämä rutiinisi? 

Aikaa löytyy kun vain tahtoa riittää!

8.   Osaatko ja muistatko pyytää apua silloin kun sitä tarvitset?  

Osaan - tässä olen aika hyvä.

9.   Mikä tai kuka on oman elämäsi tukipilari? 

Rakkaimmat ihmiseni; kirjoittaminen, liikkuminen, yksinolo silloin tällöin

10.  Mistä tulit viimeksi iloiseksi? 

Hiljattaisista glögijuhlista kotonamme - aikuisia, pieniä lapsia, nuoria -- hyviä tunnelmia ja yhteyksiä. 

11.   Suosittele kirjaa, joka on vaikuttanut omaan hyvinvointiisi. 

Kabat-Zinnin "Olet jo perillä" tutustutti aikanaan mindfulness-ilmiöön, siitä seurasi monta muuta tärkeätä asiaa ja harjoittamisen muotoa. Mutta harjoittamisen ajatus aukeni eka kerran siitä.