maanantai 30. joulukuuta 2013

Uudenvuoden "lupauksia"

Niin - mitä sitä lupailemaan. Mutta jos lupausten sijasta hahmottelisi jonkinlaista maisemaa, jota katselisi?

Olen mielistynyt jo edellisessä postauksessa mainitsemaani ajatukseen, että voisi paneutua tutkimaan erilaisia kysymyksiä, pakottamatta ratkaisua tai toimintaa. Etenkin erilaiset vastakkainasettelut kiinnostavat koko ajan enemmän nimenomaan ajattelun lähtökohtina, ei niinkään valintavaihtoehtoina.


Melkein aina käy niin, että kun lähtee seuramaan jotain jyrkkää ristiriitaa omissa ajatuksissa, sen taustaa tai ympäristöä penkoessa ymmärtää jotain tärkeätä ja kiinnostavaa. Ristiriita vaan tuntuu usein kokemuksena aika ikävältä. Siksi sitä mieluummin tekee kaikenlaista välttääkseen asiaan perehtymistä. Mutta kyllä se perehtyminen maksaa vaivan, joka kerta.

Olen viime aikoina löytänyt ristiriitaisen ajatussolmun takaa seuraavanlaisia ihmettelyjä:

- Pitääkö minulla aina olla mielipide joka asiaan? Onko minun voitava tiedollisesti hallita jokainen asia joka tulee vastaan?
- Miten ja missä määrin tietämiseni on kytköksissä siihen mitä teen? Mitä virkaa on tiedolla, joka ei elä toiminnassa ja arjen käytännöissä - ja toisaalta, mitä tietoa vaatisi sellainen toiminta, jonka tiedän hyväksi ja jota haluaisin lisätä? Vaatiiko se yhtään "lisää" tietämistä, ehkä ei.





Tällainenkin tuli mieleen:
- Ristiriitaan jumittuessasi kokeile, ajatteletko vielä viikon päästä näin, onko ristiriita elävä vielä silloinkin. Jos unohdat sen, se ei ehkä ollutkaan tärkeä. Tai jos se oli tärkeä, törmäät siihen kyllä uudelleen.


**

Lueskelin pitkästä aikaa Zen habits-blogin Leo Babautan juttuja, aina hämmästelen mitä kaikkea hän osoittaa mahdolliseksi vain kokeilemalla ja tekemällä.

Samalla kun innostun helposti "tämäkin on mahdollista" -sanomasta ja se saa minut isoihin ajatuskieppeihin, ajattelen yhä useammin, että mahdollisuudet saavat ihan rauhassa olla rajattomat. Minä en ole rajaton.

En nyt yritäkään seurata Babautan jalanjäljissä, mutta minua kyllä jonkin verran kiinnostaa hänen luopumis-kokeilunsa. Eli sen tutkiminen, mitä itsessä tapahtuu, kun joksikin aikaa luopuu jostain, josta on vaikea luopua.

Meditaatiossakin on kyse eräänlaisesta luopumisesta: luovutaan toiminnasta ja tavanomaisista ärsyke-reaktioketjuista. Havainnoidaan, mitä siitä seuraa. Siksipä siihenkin on välillä niin vaikea ryhtyä - vaikka se on "ei-minkään-tekemistä". Siinä luovutaan pieneksi hetkeksi jostain sellaisesta, jonka katsoo arjessa välttämättömäksi.

**

Minut pysäytti hiljattain tämä yksinkertainen ajatus: minulla pitäisi olla energiaa kaikkeen siihen mitä kaavailen tekeväni. Tämä kuulostaa täysin itsestäänselvältä, mutta eipä vaan ole. Kuinka usein suunnittelen tekemisiäni juuri tästä näkökulmasta? Enpä juuri koskaan. Ajattelen aina, että tätä "tarvitaan". Tai "tämä on luvattu". Tai  "tähän osaisin vaikuttaa", "tähän minulla on annettavaa"... Tai muuta sellaista.

No nyt kuitenkin ajattelin: tuleeko minulla olemaan energiaa kaikkeen kaavailemaani? Ja huomasin että bäng, siinä oli ratkaisu yhteen niistä ongelmista joita olin määrännyt itselleni vatvottavaksi joululomalle.

Hyvää uutta vuotta!

2 kommenttia:

  1. Huh! Osui ja upposi. Sai liikkeelle niin pitkät ajatusketjut, että vastasin omalla puolellani. Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oo, hienoa! Hyvää uutta vuotta sinulle myös. Menen heti lukemaan! :-)

      Poista