perjantai 27. joulukuuta 2013

Välipäivinä ehtii ajatella

Yritän välipäivien aikana saada ratkaistua pari ongelmaa - tehdä viisaita päätöksiä. Lisäksi yhden tekstin pitäisi tulla valmiiksi. Sen vuoksi ajattelin käyttää aikaani seuraavasti.

Jokaisena päivänä
- pitkiä kävelyjä, sateesta huolimatta
- harjoittamista (jooga tai muu meditatiivinen harjoittaminen)
- lukemis- ja kirjoitustyötä rennolla kädellä

Jotenkin uskon, että ratkaisu tai päätös kuoriutuu esille näistä toimista ihan itsestään. Ei nyt tarvitse tehdä edes plussien ja miinusten listaa tai swottia... Ajatukset pyöriskelevät asian ympärillä muutenkin. Ehkä yritän vain kuulla ajatukseni ja elellä niiden kanssa vähän aikaa.

Ennen joulua olin hermostunut, olin esittänyt asian itselleni muodossa "pitää päättää". Nyt olen esittänyt asian toisin: "tutki ja ihmettele".

Havaitsin ensi alkuun pelkkiä ristiriitoja. Tarkemmin katsoen ne ovat jonkinlaisia arkisia polariteetteja, teesejä ja antiteesejä. Vaakakuppeja tai tasapainottelun ääripäitä. Ne ovat tämän tyyppisiä:

Minkä verran itselle, minkä verran muille? Mikä on oikein ja kohtuullista?
Minkä verran rakentaa uutta, minkä verran nojata jo rakennettuun?
Missä määrin aukoa uusia mahdollisuuksia, missä määrin kaventaa ja fokusoida?
Millä asioilla on arvoa välitavoitteina matkalla kohti jotain perustavampaa asiaa, mitkä ovat itseisarvoisia?
Olenko jo polulla vai vasta maastoa kartoittamassa?

Voi olla, että näitä ei koskaan ratkaista kokonaan, vaan niistä otetaan suuntaa, liikutaan ja pysähdellään.



4 kommenttia:

  1. Tuossa viimeisessa lauseessa luultavasti on suuri viisaus. Kun osaisikin suhtautua elämään matkana, jossa suunta on tärkeämpää kuin määränpää. Ja itse asiassa parempaa, sillä heti kun elämää alkaa liiaksi tarkastella ja muotoilla kokonaisena "objektina", sitä samassa määrin lakkaa elämästä... tavallaan. No, käytännössä minulla itselläni on tunne että olen jatkuvasti kulkemassa jostain portista ja mieluusti tulisin sieltä jo jonnekin. Aika paljon on tullutkin vietettyä aikaa porttikongeissa.

    Ehkä osa elämäntaitoa on juuri se, että osaa suhtautua oikealla tavalla siihen, että jossain vaiheessa on päätettävä, ainakin jotain, ja epävarmuus on silti läsnä. Tai lähellä ainakin. Kuulostelu ja kysymysten kanssa eläminen on varmasti viisasta, pakottamalla asiat eivät ainakaan selviä. Hiljentymisen herättämä intuitio sen sijaan voi auttaa enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa - ja hyvää uutta vuotta. Minustakin tuntuu että olisin jo mieluusti polulla enkä vasta etsimässä sitä. Silti luulen että tavallaan olemme aina yhtä aikaa molemmissa. Ja tosiaan, joskus täytyy päättää, tilanne vaatii sitä. Mutta sen päätöksen myötä jää aina myös joku kysymys.

      Poista
  2. Päätöksenteko on usein vaikeaa, kun tunnistettuja vaikutuksia ei voi arvottaa samalla mittarilla eikä kaikkia vaikutuksia voi millään hoksata. Omat kokemukseni tukevat sinun menetelmääsi. Yritän näet vastauksen asemesta löytää mahdollisimman paljon kysymyksiä, jotka valottavat asian eri puolia. Kun niitä pohdin, alitajunta löytää sitten vähitellen päätöksen. Onneksi osaan sitten päätöksen tehtyäni lopettaa asian hautomisen ja sen miettimisen olisiko sittenkin pitänyt valita toisin. Sitä toista vaihtoehtoa ei voi tietää. Parasta on ajatella, että siinä olisi tullut vielä pahempia yllätyksiä kuin tässä, jonka valitsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä juttu jos osaa päätöksen jälkeen elää sen kanssa. Taaksepäin kun ei pääse.

      Poista